Inkkariponiratsastusta

Arvaatka mitä, pääsin ratsastamaan ponilla. Ja vieläpä sellaisella laikukkaalla aivan aidolla inkkariponilla, jonka harjakin oli ihanan villi ja vapaa. Minut tuntevat tietävät, että olen aina tuntenut pientä katkeruutta sitä kohtaan, etten koskaan varsinaisesti ole saanut olla poniratsastaja. Hubertuksen ponit Marlo ja myöhemmin Tore olivat minulle aivan liian pieniä ja se valkoinen hurjimus Benjamin taisi olla aina jonkin muun käytössä. Jotenkin minulla on myös se mielikuva, ettei "ennen vanhaan" ollut niin paljon poneja ratsastuskoulu käytössä kun nykyään. Tämä yhdistettynä siihen, että minulla kun tuota pituutta on aina ollut niin hevosten selässähän tässä on kasvettu. Eikä siinä mitään, mutta onhan se aina vähän kismittänyt, ettei ole päässyt tutustumaan ponien aivoituksiin.
Mutta kuten sanotaan, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Joten eilen sain oikein kunnolla fiilistellä, kun kiidin menemään Mortti-ponila. Kerrottakoon nyt huolestuneille, että kyllä taisi kuitenkin tämän ponin säkä olla lähempänä 150 cm kuin 120 cm, joten ihan shettismeininkiä ei nyt kuitenkaan.
Siis ihan oikeasti tunne oli ihan mahtava, ponin askel oli kevyen rullaava ja tasainen. Sanoinkin tunnin jälkeen, että jos ostaisin lapsilleni ponin, se olisi juuri tällainen - perusvarma, mutta pilketä silmäkulmassa. Tosin en meinanut sitä silmäkulmaa löytää, kun aivan hurja harja peitti sen allensa.
Uutta minulle oli myös se, että opettaja totesi, ettei hepo ole tottunut liikkumaan noin tiivissä paketissa ja korkeassa muodossa, joten jos mahdollista anna välillä lepotaukoja. Ehkä tämä onkin yksi ero ponien ja hevosten ratsastamisen välillä ;-)
Ja minähän tottelin. Kaikki sujui kuin ratsastuksen käsikirjoissa, ei mitään ongelmia. Sisäohja oli löysänä ja inkkariponini kulki kauniisti ulko-ohjan tuella. Laitoin silmät kiinni ja kuvittelin olevani Merja Jalon Nummelan ponitallin sankaritar, jolla oli allansa juuri ja juuri kesytetty villiponi ;-)
Tunnin jälkeen minulle esiteltiin tallin muut hevoset ja kerrottiin, että eiköhän kokeilemalla löydy niistäkin jokin mieluinen. Varmaankin, mutta palan sydämestäni vei tämä villi ja vapaa pieni inkkariponi, joka toteutti vanhan sielun kauan kätköissä olleen haaveen :-)