Kuinka moni tunnistaa käsitteen Koijärvi-liike? Niille, joille nimi ei sano mitään, kerrottakoon, että kyseessä on ympäristöliike, joka syntyi vastustamaan Koijärven kuivattamista vuonna 1979. Seuraukset tästä ympäristöaktivismista olivat moninaiset. Liikkeessä keinoina käytettiin mm. itsensä kiinnittämistä kettingeillä puskutraktoreihin. Tämän seurauksena kuljettaja ei pystynyt kuljettamaan konetta, koska olisi tällöin aiheuttanut tahallisesti ruumiinvamman kiinnityneelle henkilölle. Koijärvellä ei onneksi käynyt niinkuin Pekingissä Taivaallisen Rauhan aukiolla vuonna 1989, vaan asia kiinnittymisen osalta ratkaistiin lopulta sivistyneesti Korkeimassa oikeudessa.
Meillä kotona koettiin eilen pieni toisinto yllä mainitusta ympäristöaktivismista. Mieheni oli jo aikaisemmin tällä viikolla päättänyt kaataa etupihaltamme kuusen. Perusteluina oli, että juuri sille paikalle olisi hyvä laittaa perunamaa. Meillä kun tuota maata pihan ympärillä on muutama tuhat neliötä, joten että juuri tuossa kohtaan olisi mehevin maa juurikkaille, oli minulle pienoinen yllätys.
Kuusen jo tultua kaadetuksi ilmaisin kantani asiaan hieman epädiplomaattisesti mainiten sivulauseessa, että tällaisista asioista voisi keskutella ennen toimintaa. Erityisesti kun mielestäni, jos jonkun puun kaataminen olisi pakollista, olisi se voinut kohdistua yhteen kahdestakymmestä pihalla olevasta koivusta. Ne kun näin lehtien lähdön aikaan, eivät nauti suurta suosiota mielessäni. Herra viisvee komppasi minua hienosti, todeten, ettei teko ollut kovin mukava luonnolle.
Mutta kieltämättä kyllä kasvimaassakin oma ideansa on, joten eiköhän tästä hyvä tule. Selitin kantani myös herra viisveelle, ettei hänelle nyt jäisi väärää käsitystä todistamastaan keskustelusta. Nuoren miehen logiikalla hän nyökkäili viisaan näköisenä ja sanoi ymmärtävänsä asian.
Yllätys olikin melkoinen, kun eilen tulin töistä kotiin. Pihassa oli pieni kaivinkone, joka oli kaivanut aitamme vierustalta ylös muutaman kiven. Tämä nyt sinänsä ei ollut yllättävää, meillä kun kaivinkoneita pyörii noissa hommissa vähän väliä. Tontimme on käytännössä pelkkää kiveä, joten jos siellä jotain haluaa tehdä täytyy olla käytössään, joko valtavat hauislihakset tai tekninen apuväline. Mieluiten molemmat.
Ihmetys kohdistuikin seuraavaan asiaan. Kaivinkoneen oli tarkoitus siirtyä työskentelemään lähemmäs taloa. Mutta siitä, ei tullutkaan mitään.
Herra viisvee ja neiti ysivee estivät kaivinkoneen toiminnan seisomalla talon nurkalla juuri sillä kohdalla mistä pitäisi kaivaa. Kädessään heillä oli punaiset neliönmuotoiset Flora-purkin kannet, joita he heiluttelivat ilmassa. Tietättömille tiedoksi - suora lainaus futiskentiltä - punainen kortti kaivinkoneelle eli poistu tältä pelikentältä.
Mieheni koetti selittää pienille aktivisteille, että nyt ei tehtäisi muuta kuin kaivettaisi salaojaputket maahan. Mutta ei auttanut. Herra viisvee oli päättänyt, että ilman äitin lupaa, ei tällä tontilla kosketa yhteenkään tontilla kasvavaan luonnonihmeeseen, ei edes istutettuun nurmikkoon. Joten hyvin oli herra sisäistänyt aikaisemmin käydyn keskutelun olennaisen osan ;-)
Katsoin tilannetta huvittuneena. Olen aina kuvitellut, että meidän neiti melkein kolmetoista veestä tulee vähintäänkin maailmanpelastaja. Hän kun on ollut kasvissyöjä jo pian kymmenen vuotta ja kaikenlainen vääryys luontoa ja eläimiä kohtaan on aina saanut voimakkaat reaktiot aikaiseksi. Mutta että siemen on kylvetty myös näihin nuorempiin versioihin, oli varsin piristävää nähtävää. Erityisesti hauskaa oli nähdä kaivinkonekuskin epäuskoinen ilme. Hän oli sitä ikäluokkaa, että sana Koijärvi, ei varmaankaan sanonut hänelle mitään ja ympäristöaktivismin kohtaaminen salaojaputken kaivuussa omakotitalotontilla, yllätti kai villeimmätkin kuvitelmat.
Kehotin miestäni hakemaan itselleen ja kuskille kupin kahvia sillä aikaa kun kävin neuvottelut luonnonsuojelijoiden kanssa. Kysehän heidän osaltaan ei ollut muusta, kuin minun etujen ajamisesta, joten yhteisymmärrys saavutettiin nopeasti eikä lakkovaroituksiakaan tarvinnut antaa . Salaojat saatiin kaivettua ja omatoimisuutta osoittanut parivaljakko palkittiin kupilla lämmintä kaakaota. Itsekseni ajattelin, että eikö se ole hyvä, kun lapsista löytyy omaa tahtoa ja luovuutta puollustaa mielipiteitään :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti