tiistai 18. lokakuuta 2011

Tietokonetodellisuutta ja Fazerin sinistä

Tämä tietokoneiden maailma on sitten mahtava. Silloin kun kaikki toimii.

Voi kirjoittaa vapaasti, koska aina jälkeen päin voi yksinkertaisesti korjata virheitä ja hioa tekstiä uudelleen ja uudelleen. Joskus 90-luvun alussa vielä sähellettiin kirjoituskoneiden kanssa ja se vasta hupia tekstin luomisen osalta olikin. Korjausnauhojen asettaminen ja väärien lyöntien poistaminen vaati pikkuisen enemmän käsityötä kuin nykyään. Puhumattakaan aikaisempien tuotosten hyväksikäytöstä uusien tekstien pohjana, se ei ollut muutoin mahdollista, kuin kirjoittamalla kaikki uudelleen.

Kuten arvata saattaa, minun koneen käyttö rajoittuu pitkälti tekstien tuottamiseen ja yhteydenpitoon. En pelaa koneella, en lataa musiikkia enkä katso elokuvia. Jätetään ne suosiolla muiden tehtäväksi.

Lähtökohtaisesti olen ajatellut, että tämän toiminnan pitäisi olla suht yksinkertaista siten, että minun ei tarvitsisi opetella eri ohjelmien asennusta, päivittämistä eikä edes sitä miten tietoja siirretään vanhasta koneesta uuteen, nyt kun vähän aikaa sitten ostin uuden koneen. Olen ajatellut, että minulla on oma erikoisosaaminen ja joillakin muilla toinen erityisosaamisalue, kuten tietokoneet. Olen valmis käyttämään tällaisia palveluja, koska kukaan ei voi osata kaikkea. Enkä oikein tiedä pitäisikö sitä edes pyrkiä siihen.

Näin yksinkertaistahan tämä ei ole. Olen joutunut opettelemaan tiedostojen ja ohjelmien siirtämistä eri ohjelmista ulkoisten kiintolevyjen kautta toiseen koneeseen, lataamaan kokonaisia ohjelmia tai osia ohjelmista netin kautta koneelleni, kun esimerkiksi skannerin oletusdriveri vain yksinkertaisesti jotenkin katosi koneestani. Kyllä se siellä edellisenä päivänä oli, mutta jostain syystä oli yön aikana päättänyt ottaa hatkat koneestani. Jep, tiedän, että vika on useimmiten tuolin ja näppäimistön välissä. Rakas siskoni on tämän minulle monta kertaa selittänyt vuosien it-tuki kokemuksella.

Useimmiten pidän uusien asioiden oppimisesta, mutta en välttämättä tässä asiassa. Tietokone on minulle väline, jonka pitäisi toimia eikä käydä itsekseen muuttelemaan asetuksia parhaaksi näkemällään tavalla. Sanotte mitä sanotte, niin en myönnä tehneeni yhtään mitään, jotta aikaisemmin toimiva ohjelma yhtäkkiä ei suostu yhteistyöhön :-)

Niin kuin nykin. Sähköpostini on siirtynyt offline-tilaan. Nimenomaan passiivi muodossa ilman aktiivista toimijaa. En ole valinnut sellaista toimintoa ohjelmasta. Enkä ymmärrä miten olisin aktiivisesti voinut edes tehdä tämän, koska en löydä valikosta kohtaa, josta sen saa takaisin online-tilaan. Jos sen saaminen online-tilaan on näin vaikeaa, on todennäköisesti sen saattaminen offline-tilaankin yhtä hankalaa. Joten miten olen voinut tehdä sen huomaamatta? En tiedä, ehkä minulla on joku alter ego, joka toimii tietämättäni...

Kai se niin on, että tietokone on hyvä renki, mutta huono isäntä. Luovutan jälleen kerran ja pyydän minua viisaamman henkilön paikalle. Itse voi nauttia iltapäiväkahvista ja uudesta Fazerin sinisestä. Siitä tummasta, jossa on päärynää ja mantelia. Se toimii, ihan varmasti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti