Olin neiti ysiveen vanhempainillassa. Lopuksi tuli puhetta siitä miten paljon kolmasluokkalaisten tietokoneen käyttöä tulisi rajoittaa ja säädellä. Aluksi äänessä oli lähinnä poikien vanhemmat, jotka kertoivat kuinka suureen osan ajastaan heidän jälkikasvunsa viettää tietokonepelien äärellä. Olin yllättynyt, että arki-illassa saattaa mennä tuntejakin pelatessa. Ymmärtäisin, jos tällainen aika kuluisi viikonloppuisi. Mutta arkena, jolloin päiviä rytmittää koulu ja vapaa-aika perheen kanssa, löytyy näin paljon aikaa koneella istumiseen, on erikoista.
Olen ehkä vanhanaikainen, mutta asumme kuitenkin omakotitaloalueella. Suurella osalla lapsista on suuret pihat ja muita leikkipaikkoja lähellä, kun vaan viitsi avata ulko-oven. Lisäksi tuossa iässä ainakin meillä on varsin vilkasta sosiaalista kanssakäymistä kavereiden kanssa - ihan livenä, ei netin tai chatin välityksellä.
Toisaalta meidän kaksi vanhinta lasta ovat tyttöjä, joten ehkä heidän maailmansa on tietokoneiden suhteen erilainen. He eivät ehkä pelaa, mutta kyllä hekin konetta käyttävät. Vanhemman tyttäreni luokassa tapahtui pari vuotta sitten koulukiusaaminen netin välityksellä. Kyseessä oli kymmenen/yksitoistavuotiaat tytöt, joten varsin "edistyksellisiä" ollaan tässäkin asiassa neitien puolella. Tietokonetta voi käyttää niin moneen asiaan ja varsin monipuolisesti...
Vähän aikaa sitten fb:n kautta aikaansaatu "kiipeä puuhun"-päivä herätti minussa pientä huvittuneisuutta. Ilmeisesti päivä oli ideoitu, jossain kerrostaloalueella, koska meillä ainakin ipanat ovat puussa vähän väliä. Hyvä ystäväpariskuntamme tuli muutamia vuosia sitten meille kesällä Helsingistä käymään ja he tiedustelivat mistä päin kaupunkia löytyisi hyvä kiipeilypaikka, jotta heidän alakoululainen pääsisi kapuamaan korkeuksiin. Viittasin meidän omenapuihin päin ja sanoin, että siitä vaan vapaasti, ihan latvaan asti.
Tosiaalta minä olenkin varttunut aikakaudella ennen takapenkin turvavöitä, kännykkää, pyöräilykypärää ja mikroaaltouunia. Siis samoinhin aikoihin kuin dinosaurukset herra viisveen mukaan. Joten näkökantani on tietenkin museoajalta.
Niin kalkkeutunut tai ehkä sittenkin edistynyt en ole, että väittäisin kuten, yksi vanhempi vanhempainillassa, että lapsilla ei tietokoneilla tarvitse olla mitään rajoituksia. Riittää kun kertoo yhdeksänvuotiaalle, että netissä ei saa mennä pahoille sivuille ja jos niille eksyy, niin heti vaan sieltä pois. Tämän ikäiset ovat kuulemma jo niin fiksuja ja ymmärtävät mikä heille on hyväksi ja mikä pahaksi.
Siis ihan oikeasti? Jos he kerta ovat niin valistuneita, niin mihin ne meitä vanhempia tarvitsevat ja mistä yhdeksänvuotias on voinut jo oppia mikä on "pahasivu", jos sitä ei ole hänelle ensiksi kerrottu? Onko kyseessä jo äidinmaidossa sisään ohjelmoitu hiljainen tieto? Ja ilmeisesti vain meillä päin on lisämausteena ilmiö nimeltään "kaverien kanssa yhdessä". Tämän ikäset Einsteinit, kun laittavat viisaat päänsä yhteen, lopputulos saattaa olla mitä ennalta-arvaamattomin ;-)
Yksi vanhempi valisti illassa, että riittää kun googlaa sanan "Finland", niin pääsee varsin mielenkiintoisille sivuille. Miten ysivee voi tietää, että niille ei ehkä ole hyvä mennä, keskustelemalla järkevästi asiasta vieressä istuvan ystävänsä kanssa?
Meitä on moneksi, myös vanhempana. Se on hyvä muistaa kun päästää lapsensa muiden ihmisten maailmaan. Mielestäni kuitenkin vanhempien tehtävä on luoda rajat. Maailma ei ole vaan hyvä ja onhan sitten ipanoilla ainakin jotain mitä vastaan kapinoida teini-iässä - ne dinosaurusten aikakaudelta peräisin olevat rajoitukset :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti