Neiti 8 v piti viedä viulutunnille. Tein tilannekatsauksen ja totesin, että keikalle pitää ottaa mukaan myös herra 5 v ja neiti 1 v. Yläkoululainen kun ei vielä ole saapunut opinahjostaan, jotta voisi hetken katsoa pienempien perään.
Olen kuin armeijan komentaja ja jakelen päivittäin ohjeita mitä kunkin pitää milläkin hetkellä tehdä. Kasiveelle komento laittaa viulukamat valmiiksi ja siinä samassa kysymys, että onko niitä soittoläksyjä tullut harjoiteltua. Saan epämääräisen vastauksen miten joku kappale pitäisi oppia ulkoa, mutta ei sitä voi vielä harjoitella, kun ei ole saanut nuotteja.
Hmm, ymmärrän, että soittoläksyjä voisi tiedustella jo aiemmin, kun hetki ennen tuntia, se on minun vikani. Mutta se, että läksyille ei ole nuotteja kuullostaa omituiselta. Ehkä kyseessä on jokin uusi opetusmetodi - psyykataan ensiksi henkisesti, että jotain pitää opetella pian ulkoa, ei sitten tunnu niin pahalta, kun lopulta saa nuotit eteen :-) En kuitenkaan tällä kertaa jää keskustelemaan asiasta neitin kanssa pidempään, nuorimmainen kun pitää saada matkaan mukaan ja hänellä on käytännössä päällään vain t-paita.
Neiti yksvee ei pidä pukemisesta, mutta minkäs tälle ilmastolle teet. Saan taisteltua lisävaateet ja ulkokamat päälle ja kengät jalkoihin. Samalla komennan muut autoa kohti luottaen, että he tietävät miten homma toimii. Se kun on sama rutiini, joka kerta ja joka päivä...
Viisvee on matkalla ulko-ovella päällään sadetakki, batman-sukkahousut ja kumisaappaat. Ulkona ei sada, mutta vaatteet on helppo vetää päällensä. Tässä rumbassa olen jo luopunut toivosta saada kaikki yhtäaikaa, jotenkin "ihmisen" näköisiksi, kun lähdetään. Jotain vähimmäisvaatimuksia kuitenkin on ja nyt herralla ei ole housuja jaloissaan.
Selityksenä on, ettei hänellä ole sopivia housuja. Kaappi on tietenkin täynnä niitä, mutta yhdetkään ei kelpaa herralle. Olenkin miettinyt miten paljon vaikeampaa tämän pojan pukeminen on, kuin vanhempien tyttösisarusten. Tytöille kelpasi aina kaikki mitä tarjottiin - herralle ei. Maku on valikoiva ja päättäväinen. Lopulta saan suostuteltua herralle yhdet suht asialliset jalkaan. En kuitenkaan viitsisi viulutunnin aikana käydä ruokakaupassa lapsen kanssa, jolla ei ole housuja...
Sillä aikaa kun keskustelen housuvalinnoista misterin kanssa neiti yksvee on jo saanut kenkänsä pois jaloistaan ja kuljettanut toisen kylpyhuoneeseen ja toista en vaan yksinkertaisesti löydä. Kengät kun ovat hänen mielestään vihoviimeinen keksintö. Päätän ottaa neitin ilman kenkiä mukaan. Kello kun lähestyy uhkaavasti viulutunnin alkua.
Samalla neiti 12 v ilmoittaa itsestään. Hän on kaverinsa luona ja ovat kuulemma tulossa meille. Kysäisen, että milloinhan tämä saapuminen on odotettavissa. No, sitten kun kaveri tulee kotiin. Hetkinen olet siis ystäväsi luona, mutta hän ei ole kotona? Jep, mutta kyllä sen bussi pian tulee. En viitsi ajella edestakaisin. Huomautuksena, että matkaahan on melkein kilometri meidän kotien välillä. Ok, luovutan, näin kai nämä asiat menee, vanhemmat ei vaan tajua mitään.
Niin, mutta miksi neiti soitti oli se, että kuinka hän pääsee jumppaharjoituksiin kolmen tunnin päästä. Huokaisen syvään, kun hän nyt ensiksi pääsisi kotiin ja saisin tämän päivän ensimmäisen kuljetuksen hoidettua.
Onneksi loppukolmikko istuu jo kiltisti autossa ja emme ole aikataulusta yhtään jäljessä. Ja kyllähän oma mieli paranee, kun istun autoon ja herra viisveen ensimmäinen kysymys on, että miksi aloitan shakin peluun aina avaamalla pelin keskeltä enkä laidoilta. Niin, että batman-sukkahousuista sellaisiin sfääreihin. Minä kun en shakista tiedä muuta kuin sen miten eri nappulat liikkuvat ja vielä pärjään joten kuten pelissä herran kanssa sillä. Mutta en ilmeisesti kovin kauaa, jos hän automatkojen aikana saa pohdituksi paremman strategian itselleen kun minun oma. Ei tämä ainakaan tylsäksi näiden kanssa käy ja seuraavaksi ei muutakuin telinevoimistelu porukka autoon ja uusi kierros ympäri kaupunkia. ;-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti