Meidän taloudessa arkipäivät on jakautunut pitkälti siten, että mieheni on kotona päivisin ja minä iltapäivisin ja iltaisin. Homma toimii ihan mukavasti ja parisuhdekin voi tuoreesti kun ollaan vähän harvemmin yhtäaikaa kotona :-)
Tietysti tämä tarkoittaa sitä, että joskus tulee pieniä kommmunikaatiokatkoksia ja väärinymmärryksiä. Välillä molemmat esimerkiksi ovat käyneet ruokakaupassa ja toisinaan ei kumpikaan. Joten välillä meidän jääkaapissa on kymmenen litraa maitoa ja välillä saa koko perhe tyytyä Huberin olueeseen.
Pääsääntöisesti kumpikin meistä tekee päätökset siitä mitä kaupasta ostetaan itsenäisesti. Useamman vuoden yhteiselo on jo tuonut tähänkin asiaan rutiinia. Välillä tosin pyydän miestäni tuomaan kaupasta tuotteita, joita tarvitsen. Yleensä siis silloin kun olen suunnitellut tekeväni jotain tiettyä ruokaa ihan jopa reseptin pohjalta - ei kokkisotaperiaatteella.
Tosin nykyään olen vähitellen luopunut siitäkin tavasta. Tämä siksi, että mieheni on varsin omatoiminen ajattelija. Jos pyydän tuomaan vaikka turkkilaista jugurttia, hän saattaa tuoda hedelmäpommijogurtin. Peruste oli se, että se oli tarjouksessa ja paljon halvempi. No, teeppä siitä sitten kreikkalaista tsatikia valkosipulin ja kurkun kanssa höystettynä eksoottisilla hedelmillä. Tai kun pyydän tuomaan hunajaa tuo hän taloussokeria. Ajaa kuulemma saman asian eli makeuttaa ruuan, ja sitä sai kolme kiloa paljon halvemmalla kuin pullon juoksevaa luomuhunajaa. Ei sitten muuta kuin valelemaan broilerin rintaleikkeitä taloussokerilla.
Välillä on tehnyt mieli sanoa, kuten alansa ammattilainen sanoi minulle ollessani nuoruudessa kesätöissä ja tehtäviini kuului asianajajien saneluiden purkaminen eli puhtaaksi kirjoittaminen "älä sinä ajattele, vaan kirjoita vaan mitä sanelen". Tämä kommentti tuli sen jälkeen kun olin uskaltanut mainita, että hänen kirjoituksessaan oli virhe ja epäloogisuus. Parisuhdeoppaiden neuvosta en kuitenkaan aina sano ääneen sitä mitä ajattelen :-)
Mutta kaikista tilanteista on ihan hienosti selvitty ja ehkäpä tuo edellä mainittu selittää sitä miksi olen kokkisota-aineista - pakko osata improvisoida. Eipä siinä mitään.
Mutta välillä tämän ajattelumallien erilaisuus pääsee vielä yllättämään. Tänään hän soitti ja kysyi pitääkö ketään lapsista kuskata mihinkään illalla. Hän voisi ruokatunnillaan ajella johonkin suuntaa. Sanoin, ettei tarvitse, koska minun täytyy käydä ruokakaupassa, joten saan aikani kulumaan harrastuksen ajan eli kuskaan molempiin suuntiin. Totesin, ettei talossa ole yhtään maitoa, vaikka hän on ollut päivän kotona. Tosin viimeisen sivulauseen jätin sanomatta - parisuhde oppia jälleen. Hän tosin taisi ymmärtää sen muutenkin. Tähän hän totesi. "onhan siellä uunissa porsaankyljyksiä". Minulle jäi taas epäselväksi, miten se liittyi siihen, ettei talossa ole maitoa. Ehkä ajatus oli, että voisin asetella kyljykset maitolaseihin ja tarjoilla lapsille iltaruuan kanssa ;-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti