Olin pari viikkoa siiten Punaisen Ristin Sodan oikeussäännöt jatkokoulutus viikonlopussa Helsingissä. Siellä yhtenä aiheena oli roolipelit ja aihetta alusti tarinateatterilainen näyttelijä. Hänellä oli vaikuttava aloitus aloittaessaan osuutensa. Hän luetteli kaikkien kurssilaisten nimet ulkomuistista. Meitä oli kolmisenkymmentä ja hän oli opetellut ne esitelessämme itsemme. Tosi vakuuttavaa erityisesti ottaen huomioon, että minä en enää muista hänen nimeään...
Mutta hän osasi asiansa ja toi esiin useita oivalluksia elämästä ja rooleista. Mitä itse jäin miettimään oli hänen lauseensa siitä, että meillä jokaisella on eri rooleja elämässä. Näiden roolien avulla selviämme arjesta. Jos niitä ei olisi, eli olisimme ns. yhden roolin vankeja, sairastuisimme. Näin varmaankin on.
Jo pelkästään omaa elämää ajatellessa löytyy useita rooleja, joissa on ja joihin on sulautunut, toisiin paremmin ja toisiin vähän huonommin. Kotona on tietenkin oma tehtävänsä, harrastuksissa, töissä, sukulaisten ja ystävien kanssa jne.
Toisaalta sana rooli sisältää myös jonkinasteisen negatiivisen latauksen. Ajatuksen siitä, että ihminen ei ole oma itsensä. Lause "sillä nyt vaan on tollainen rooli". Voi kai se joskus näinkin olla. Silloin kai kyse voi olla suojaavasta roolista. Halutaan paeta sen taakse. Esimerkiksi ei tarvitse ottaa vastuuta sanoistaan/teoistaan, kun voidaan turvautua ulkoiseen rooliin esimerkiksi ammatissaan tai sitten jokin asia voi olla niin tulehdusarka, että se satuttaa, joten on helpompi "kätkeytyä" roolin taakse.
Itse näen eri roolit kuitenkin myös tietyllä lailla vapauttavana - eri tilanteissa on erilaiset "säännöt". Erityisesti jos näkee ns. roolien ulkopuolelle ja tuntee aidosti itsensä on myönteistä toimia eri ympyröissä hiukan eri kaavojen mukaan. Ihminen on sopeutuvainen, mutta ei se tarkoita oman itsensä kadottamista, missään roolissa, vaan nimenomaan aidon minuutensa löytämistä eri toimintojen ja toimijoiden kautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti