On mielenkiintoista kuunnella keskusteluja kodinhoidosta ja erityisen ihalevasti keskityn ihmisiin, jotka sanovat harrastavansa siivoamista - siis harrastavansa! Sehän tarkoittaa sitä, että siivoamisen aikana saa aikaiseksi täydellisen flow-tilan, jossa koko muu maailma sulkeutuu oman tietoisuuden ulkopuolelle ja raja oman itsensä ja muun maailmankaikkeuden välillä on hämärtyy. Siis tältähän tuntuu esimerkiksi täydellisen yhteyden saavuttaminen hevosen ja ratsastajan välillä.
Siivoaminen on minulla aika kaukana siitä. Vaikka kuinka koettaisin rauhallisin mielin zenbuddalaisuuden periaatteella tehdä jokaisesta liikkeestä ja tavaran paikalleen laittamisesta juuri sen hetken tärkeimmän asian, ei mielenrauhaa tästä toiminnasta tule. On jokseenkin turhauttavaa asetella tavaroita paikoilleen, kun perässä kulkee neiti yksivee, jonka mielestä hiusharjat kuuluvat keittiönlaatikoihin ja keittiön kauhat eteiseen kenkien sisään. Neiti on muutenkin nyt keksinyt hiusten harjaamisen ja siitähän saa mitä mielenkiintoisimpia variaatioita aikaiseksi. Hetki sitten sain irroitella metallista puurovispilää prinsessan kutreista. Se kun oli varsin mukavasti takertunut sinne ja jos tarkemmin katsoo, niin sehän muistuttaa hiusharjaa, joten ei muutakuin takkuja suoristamaan. En tiedä loppujen lopuksi oliko tämän kampaamisen lopputulos enemmän vai vähemmän sotkuiset hiukset.
Meillä ei mikään pysy tallessa ja omasta mielestäni olen koettanut keksiä mitä erilaisimpia systeemejä järjestyksen ylläpitämiseen. Mutta olen voimaton tyypin nimeltä "joku" edessä. Joku on kadottanut kaikki herra viisveen sukat. Siis jokaikisen - yhtään ei ole tallella. Joku on laittanut sormikaslaatikkoon laskettelulasit, pyöränpumpun, yhden Crocsin ja kolme palapelin palaa ja jättänyt jälkeensä muutaman parittoman sormikkaan. Joku on vienyt neiti 12 v:n jumppapuvut. Nehän kimaltelevat kauniisti, joten syyllinen on varmaan Herra Harakka pihakoivusta.Jokulla on myös toinen neiti ysiveen säärisuoja ja mieheni akkuporakoneen kaikki neljä akkua.
Lienee parasta luovuttaa ja myöntää herra Joku voittajaksi. Silloin voin rauhassa keskittyä unelmoimaan naistenlehtien kuvan kauniista kodeista, joissa osassa on jopa päävärinä valkoinen. Meillä ei valkoisena pysy edes t-paidat, jotka pyykissä muuttuvat joko vaaleanpunaisiksi tai sinisiksi samalla kuin pesukone imaisee sisäänsä muutaman sukan, jotta meidän jengin pakosta luoma eriparisukkatrendi varmasti jatkuu vuodenajasta toiseen ja herra Jokun omaisuus karttuu karttumistaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti