maanantai 19. syyskuuta 2011

Kissan elämää

Kissat ovat kadehdittavia eläimiä. Oli nyt siiten koira- tai kissaihminen niin ei voi kuin myöntää, että kissoilla on loistava asenne elämään.
Meidän kissa on kaksivuotta ja on kaikkien cityihmisten kauhuksi ulkokissa. Onneksi asumme kuitenkin suht rauhallisella ja vanhalla alueella, jossa kissoja on kai aina ollut. Kissaherra on suht pätevä metsästäjä. Vähän väliä hän tuo saalista kotirappusille meidän kaikkien ihailtavaksi.
Erityisen tunteitaherättävää se on kun kissa kuskaa päästäisiä ja muita pikkujyrsijöitä meidän neiti kasvissyöjän sängyn eteen. Tämä on tapahtunut muutaman kerran. Kissa on ilmeisesti sitä mieltä, että pieni proteinilisä tekisi neitille hyvää. Neitillä itseellään on täysin vastakkainen käsitys asiasta ja yleensä tämä kissan hyväntahdonele saa aikaiseksi jonkilaisen kirkumisreaktion lisättynä muutamalla suht mielenkiintoisella hyppyliikehdinnällä. Kummallista, kissahan vaan ajattelee nuoren neidin parasta...
Mielenkiintoista on myös seurata kissan ja yksveen kanssakäymistä. Tuntuu siltä, että kissa ymmärtää, että kyseessä on pieni ihminen, jota ei saa käsitellä ihan miten haluaa. Yksvee saa osoittaa suurta kiintymystään suht vapaasti tarraamalla kissaa karvoista kiinni ja halaamalla omasta mielestään varmaankin hellästi. Kissa alistuu kohtaloonsa kiltisti ja irti päästyään hyppää sohvalle pikkukäsien ulottumattomiin.
Toinen seikka mitä on hauska seurata on ruokailuhetki. Tarkoituksena on tietenkin, että kissa saa syödä rauhassa ja näin pääsääntöisesti onkin. Joskus kuitenkin neiti yksvee on nopeampi ja ehtii kissan ruokakipolle ennen muita.
Tällöin neiti kaataa kaikki kissanruokamurot lattialle ja pitää kulhoa kädessään. Kissa istuu kiltisti vieressä ja tuijottaa pikkuihmistä tai ehkä ruokakulhoaan suht intensiivisesti, mutta ei tee elettäkään koskeakseen mini-ihmiseen. Samalla neiti komentaa kissaa minkä ehtii. En tiedä mitä elämäntotuuksia neiti kissalle kertoo ruokakulho kädessään, mutta kissa istuu kiltisti ja kuuntelee.
Tässä vaiheessa siirrään tulevan saarnasnaisen pois kissan ruokapaikalta, jotta kissa pääsee syömään. Mielenkiintoista on, ettei kissa suostu syömään ruokaansa lattialta, vaan se pitää kerätä takaisin kulhoon! Siis eläin joka rämpii yökaudet metsässä vaanien suurta saalista, haluaa ruokansa tarjottavan lautaselta. Kotiravintolan pitää palvella kunnolla arvon saaliseläintä :-)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti