Perusratsastusta?

Tavoiteenani on ollut kuluvan vuoden aikana päästä ainakin kerran viikossa hevosen selkään. Kevät ja kesä meni mukavasti, mutta nyt syksylle piti löytää uusi paikka harrastukselle. Tässä iässä kun sitä on jo oppinut huomaamaan, että voi näin syksyllä kaikkien harrastusten alkaessa, kokeilla kaikenlaisia uusia villityksiä, mutta paras laji on kuitenkin se, minkä on jo nuorempana hyväksi havainnut. Joten paikankin suhteen oli paluu juurille eli sinne mistä kaikki oli saanut alkunsa - elämäni ensimmäiseen ratsastuskouluun.
Tuttavani oli onneksi sanonut, että tunneilla keskitytään perusratsastukseen.
Asiaan vihkiytyneillä on oma käsityksensä siitä mitä se pitää sisällään. Niin minullakin oli... Mutta ilmeisesti minä olen jäänyt asiassa väärälle vuosikymmenelle. En kuitenkaan ehkä ihan väärälle vuosisadalle. Toivottavasti ;-)
Nyt kun olen pari kertaa käynyt tunneilla niin niillä on pitkälti laukkailtu. Siis menty laukkaa perä perään kentällä tai maneesissa ja ainoa asia mitä on pitänyt tarkkailla on ollut välimatkat. Iiik!
Minä olen rauhallinen tätiratsastaja ja olen saanut osallistua uudestaan junnumeininkiin. Mainittakoon, että tyttäreni neiti 12 v, rakastaa näitä harjoituksia. Pitäisikö minunkin?
Olenko aivan väärässä kun pidän siitä, että hiotaan kerta toisensa jälkeen kulmien läpi ratsastamista, oikeita teitä, tehdään kymmeniä siirtymisiä, joista ehkä muutamassa tuntee, että kaikki meni putkeen. Väistöistä voidaan aloittaa pohkeenväistöillä ja ehkä jopa koettaa koota tuntsaria muutamalla avolla ja/tai sululla ja tietenkin voltteja ja taivutuksia, uudestaan ja uudestaan. Minulle se on perusratsastusta. Ei se pysyykö hevonen viisi tai kuusi kokonaista kierrosta varsin vauhdikkaassa laukassa niin, että välimatka edellä olevaan pysyy hyvänä. Olenko jäämässä väärälle vuosikymmenelle?
Eipä siinä mitään, tunti sinänsä tekee tehtävänsä. Seuraavana päivänä tuntee käyttäneensä niitä olemattomia vatsalihaksiaan, jos ei muuta niin vauhdissa mukana pysymiseen ;-)