Sain palautetta kirjoituksistani vanhimmalta tyttäreltäni. Ovat kuulemma tylsiä tekstejä. Kävin sitten miettimään, että mistähän sitä kirjoittaisi, jos haluaisi tuon ikäisille kirjoituksia tuottaa. Yläasteikä siitä, kun itsellä on jo niin kauan aikaa...
Muistaakseni aika yläasteella ei ollut mitenkään ruusuista. Tyttäreni kertoi, että heillä on koulussaan ihan kauheat vessat. Istuimista kuulemma puuttuvan istuinrenkaat ja poikien puolella joku oli tehnyt tarpeensa roskakoriin. Ei ole tuo asia ainakaan muuttunut. Muistaakseni vessassakäyntiä välteltiin viimeiseen asti kouluaikana eikä ainoastaan niiden epäsiisteyden takia. Tosiasia kai oli, ettei opettajien valvonta ulottunut näihin sosiaalitiloihin ja mikäli halusi elää vaarallisesti kannatti mennä hengailemaan vessaan. Ihan varmasti joku tai jotkut järjenjättiläiset liityivät seuraan ja kiusatuksi joutuminen oli todennäköistä.
Siihen aikaan ei ollut mitään kivakoulu -projekteja, vaan enemmän tai vähemmän tilanteista oli selvittävä itse. Tämä asia lienee paremmin nykyään.
Toinen kummallinen asia oli, että minun aikanani pipon käyttö, ei ollut soveliasta. Sitä oli jonkinlainen nössö, jos pakkasessa oli päähine päässä. Ei väliä vaikka pakkasta oli -20 astetta, tärkeintä oli, että kampaus pysyi kunnossa ja silloin ei pipoa päähän tungettu. Ehkä sen ajan kauniilla hiusten tupeerausmuodilla oli myös osuutensa asiaan.
Nykyään pipot pysyvät päässä. Ilmeisesti liiankin kanssa, jos nykyopeja kuuntelee. Ilmeisesti samanlainen nolous koskee nykyään pyöräilykypäröitä. Niiden käyttö loppuu kun seinään viimeistään yläasteella.
Ja sitten oli tietenkin se pukeutuminen. Piti kuulua johonkin jengiin sen suhteen ja jos ei ollut varaa kalliisiin merkkivaatteisiin, oli ulkona sisäpiiristä. Nyt taitaa olla vähän väljempää sen suhteen, mutta kyllä tuo laumasieluisuus tuntuu edelleen nuorisossa elävän, mutta ryhmiä joihin samaistua on enemmän kuin silloin. Sehän on hyvä, kunhan siitä pääsee yli ja löytää ihan omat juttunsa.
Mutta oli minulla hyviäkin kokemuksia yläasteelta. Tosin se sattui yläasteen jälkeen, kun tein ylioppilaskeväänä sijaisuuksia. Olin kuvaamataidonopettajan sijaisena entisessä koulussa ja kuten kaikki muistaa piirrustustunnit saattoivat olla aika vauhdikkaita. Suurin osa luokasta kun ei ottanut niitä tosissaan.
Tällä kertaa hyödyin siskostani, joka minua nuorempana oli käynyt saman koulun minun jälkeeni. Hänen yläasteaikansa oli hieman vauhdikkampi. Hän kuului siihen jengiin, joka välituntisin katosi aidan taakse röökille ja joita väisteltiin koulun pitkillä käytävillä. Kun mainitsin kenen sisko olen, kuri pysyi luokassa itsessään. Niin lähtemättömän vaikutuksen oli rakas siskoni tehnyt, juuri niiden oppilaiden osalta, jotka yleensä olivat kaikista hankalampia ja harrastivat kaikkea muuta kuin oppimista koulussa. Tunnit sujuivat koko viikon kuin itsestään :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti