keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Ajatuksia työpaikkakiusaamisesta

Viime viikolla julkaistiin kirja nimeltä "Miesten kanssa duunissa". Sen on toimittanut Krista Kinnunen ja se sisältää kolmisenkymmentä kirjoitusta työelämän syrjinnästä. Teoksen saaman julkisuuden perusteella kyse on ikävistä tapahtumista työpaikoilla, jotka nimenomaisesti kytkeytyvät naisen sukupuoleen.

En ole lukenut kirjaa, mutta voin jo kuvitella minkälaisista tarinoista siinä on kyse. Tilastollisesti tasa-arvoisessa maassa esiintyy sukupuoleen liittyvää työpaikkakiusaamista. On täysin turha käydä kieltämään etteikö tällaista tapahtuisi. Se, jos joku, olisi yksilöllisten kokemusten halveksimista ja toivotun keskustelun tyrehdyttämistä. Eli juuri sitä mitä nämä teoksen kertojat ovat työpaikoillaan kokeneet.

Jäin miettimään sitä, miksi aiheen esiin nostaminen on niin vaikeaa. Kirjan toimittanut Kinnunen totesi, että kyse on niin henkilökohtaisista ja iholle tulevista kokemuksista, että siksi moni ei halua eikä pysty niistä kertomaan. Toisena seikkana hän mainitsi sen, että muu työyhteisö sulkee silmänsä tältä toiminnalta eli antaa sen hiljaisella hyväksynnällään jatkua.

Tämä näyttää olevan yleinen reaktio suurinpaan osaan ihmistä kohtaavista henkilökohtaisista tragedioista. Ihminen jätetään niiden kanssa yksin. Ja sitten, jos niistä uskaltautuu puhua oikeassa seurassa, huomaa, ettei ehkä todellakaan ole kokemustensa kanssa ainoa. Kukaan vaan ei uskalla avata keskustelua asiasta. Tämä pätee jo pelkästään arkielämän suruihin, tapahtumiin joihin ei välttämättä liity niin sanotusti "ulkopuolista tekijää". Kaavan toistuminen on selkeä myös monessa rikoksessa. Uhrin kokemusketjukin näyttäytyy samanlaisena kuin mitä kirjassa tuodaan esiin näiden naisten osalta. Teon kohde alkaa epäillä omaa käyttäytymistään, omia motivejaan sekä pahimmassa tapauksessa uskoo itse olevansa syyllinen tilanteeseen.

Kuten asiassa on tullut ilmi muodot tälle työpaikkakiusaamisella ovat kovin erilaisia. Onko seuraava tapaus työpaikkakiusaamista? Korkeasti koulutettu nainen pyytää mahdollisuutta jäädä hoitovapaalle ja tehdä lyhyempää työaikaa, koska hänellä on siihen lain mukaan oikeus. Esimiehen vastaus on, että kyseinen laki on tarkoitettu sellaisille henkilöille, jotka työskentelevät toisenlaisissa ei-itsenäisissä työtehtävissä eli vastaus on kieltävä. Ei tämä nyt ainakaan ihan kaikkien oppikirjojen mukaan mene. Jos etuuksistaan haluaa pitää kiinni, on niistä taisteltava, mutta selvää on, ettei kaikilla ole voimaan näin tehdä. Ja kummalistahan on, että tällöin energiansa joutuu kohdistamaan asiaan, joka lain puolesta pitäisi olla itsestäänselvä, kuten senkin, että samasta työstä sama palkka.

Jos asiaa ei ole lakiin kirjattu, joudutaan miettimään subjektiiviseen kokemuksen merkitystä. Näinhän se tietekin useimmissa tapauksissa on. Tuntuu jokseenkin kummalliselta, että voitaisiin edes asettaa jonkilaiset objektiiviset kriteerit työpaikkakiusaamiselle. Ei ole olemassa mitään mittaria, joka osoittaisi mitkä teot tulee sallia ja mitkä ylittävät soveliaisuuden rajan. On jokseenkin absurdia, että tällaista edes joutuu miettimään.

Yksi syy miksi aiheen esiin nostaminen olisi vaikeaa, on tietenkin leimautuminen ja leimautuminen nimenomaan feministiksi. Nettikirjoittelussa tämä on jo otettu esiin. Argumentoiti tämän asian suhteen on yksinkertaista: kirjan kertojat ja toimittaja ovat naisia, joten kyse on feministisestä kirjallisuudesta. Jostain syystä sanaa feministi pyritään käyttämään lyömäaseena ja tällä tavoin vaientamaan koko keskustelu itse asiasta. Argumentti onkin itse asiassa aika kätevä. Sittenhän meillä onkin paljon sovinistista kirjallisuutta, eikä sen sisällöstä tarvitse sitten sen enempää keskustella.

Oikeasti on pelottavaa, että asiat koetetaan luokitella jonkin etukäteen määritellyn ismin alle. Itse minua aina hieman kavahduttaa, kun joku julistautuu jonkin tietyn ismin kannattajaksi. Asiat ovat kovin harvoin täysin mustavalkoisia ja monessa asiassa on kyse siitä miten käsitteet määritellään. Me kun kaikki teemme sen omista lähtökohdistamme. Miksei vain yksinkertaisesti puhuta siitä, miksi tällaista toimintaa on ja miten se saataisiin loppumaan? Keneltä tällainen asiallinen keskustelu on pois?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti