keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Rokotuksia vai ei?

Rokotuskeskustelu ei ota laantuakseen. Kirjoituksia puolesta ja vastaan julkaistaan vähän väliä. Täällä Pohjanmaalla tekstit ovat erityisesti ruotsinkielisten puolella vahvasti kantaaottavia.

Vähemmästäkin hämmentyy. Erityisesti, jos itsellä on lapsia. En tiedä puhuvatko keskustelijat ainakin osittain tahallisesti toistensa ohi. Puolestapuhujat muistuttavat siitä, kuinka monta sairautta on saatu rokotusten avulla hallintaan ja miten piikittäminen on parantanut elintasoa. Vastustajat taas nostavat esiin sen, kuinka tavalliset lastentaudit on hyvä sairastaa ja minkälaisia myrkkyjä itse rokotteet sisältävät.

Sikainflunessaepidemia jyllätessä maailmalla oli kauhukuva se, että tauti iskee myös jossain vaiheessa Suomeen. Tämä lienee ollut todennäköistä, koska Suomi ei elä erityksessä muusta maailmasta. Tällöin uutisissa näytettiin kuvia siitä, miten kansa jonotti ulkona kylmyydessä saadakseen tuon pelastavan piikin itselleen. Tähänhän myös viranomaiset kehottivat kansalaisten tekevän.

Suomalaiset ovat jollain tavoin kovin auktoriteettiuskoista kansaa. Jos käsky tulee ylhäältä, sitä myös useimmiten noudatetaan. Ehkä tämä johtuu historiasta, ehkä kansanluonteesta. En tiedä onko asia itsessään hyvä tai paha, mutta ainakin sen pitäisi asettaa viranomaisten toiminnalle korkea moraalinen taso.

Itse olen tutustunut terveydenhoitoon ja lääkärikuntaan tasolla, jota en kenellekään toivo. Kahden lapsen menettämisen jälkeen, voin sanoa, että tavallisista ihmisistä tämäkin alan ammattilaiset koostuvat. Sieltä löytyy sekä hyviä että huonoja tapauksia, tutkintotodistuksella tai ilman. Lisäksi ystäväni lapsi on menehtynyt Calmette-rokotuksen jälkiseurauksena.

Ehkä tämän inhimillisyydeen peruselementin tunnistaminen ja lääketieteen rajallisuuden konkretisoituminen, on saanut aikaiseksi sen, että mitään ylhäältä annettua ei tule otettua enää itsestään selvyytenä. Koska vastuu päätöksistä, loppujen lopuksi on kuitenkin omissa käsissä.

Ihmettelin jo silloin miksi tätä asiaa ei tuoda julki? Aikuinen voi päättää omista asioistaan, koska omaa elämää koskevien päätösten kanssa joutuu loppujen lopuksi vain itse elämään. Mutta se, että päättää asioita lapsensa puolesta, on jo vähän monimutkaisempi asia. Jotta tällaisen päätöksen pystyy tekemään, tulisi päätöksenteon perustaksi antaa kaikki faktat. Kyse on asioista, jotka voivat peruuttamattomasti muuttaa toisen ihmisen elämän. Asetelma viranomainen - alamainen, ei tulisi olla ainoa lähtökohta tällaisille päätöksille.

Tämä on mielestäni jäänyt virallisten asiantuntijoiden osalta vähemmälle huomiolle. Heidän tulee perustaa tekemänsä suositukset puolueettomaan tietoon ja ennen kaikkea jakaa tämä informaatio, joka on päätöksen perusteena niiden kanssa, jotka lopullisen päätöksen tekevät. Nyt tuntuu, että edelleen vanha sanelupolitiikka pitää pintansa. Kuitenkin nyt julkitulleiden tietojen valossa näyttää siltä, että kaikkea ei kerrottu. Ainakin se jäi vähemmälle huomiolle, että kyse oli rokotuksesta, jota ei oltu kunnolla testattu.

En usko, että suurin osa ihmisistä vastustaa itse rokottamista. Tietyt rokotteet ovat olleet pitkään käytössä ja niistä on olemassa tutkimustietoa. Mutta jo vuonna 2002, kun esimerkiksi Calmette-rokotus vaihdettiin toiseen, ihmetteli sairaanhoitaja synnytysosastolla sitä onkohan uusi rokote turvallinen. Kuulin keskustelun, koska olin samassa huoneessa juuri syntyneen nyt neiti ysiveen kanssa. Itse en ennen tuota hetkeä koskaan ollut ajatellutkaan, etteikö virallisen rokotusohjelman mukaiset rokotteet olisi sitä. Nyt asia on toisin.

Vierastan ajatusta, että asioissa ei tuoda julki kaikkia relevantteja seikkoja, jotta voisi tehdä perustellun päätöksen oman lapsensa elämässä. On ihmisten aliarvioimista, jos ei luoteta siihen, että faktojen perusteella kukin tekee itselleen juuri oikean päätöksen. Päätöksen seurauksistahan kukaan ei osaa varmuudella sanoa mitään. Mutta näinhän se elämässä on, voi vain navigoida niiden faktojen mukaan, jotka tietää, se mihin tehdyt valinnat johtavat, voi olla täysi yllätys.











Ei kommentteja:

Lähetä kommentti