tiistai 15. marraskuuta 2011

Oikeudenkäynnin julkisuudesta

Norjassa käsiteltiin alkuviikosta uudelleen Breivikin pitämistä vangittuna. Tapauksen teki erikoiseksi se, että epäilty itse oli oikeudessa ensimmäistä kertaa paikalla. Aikaisemmissa vangitsemisoikeudenkäynneissä asianajaja on käyttänyt hänen puolestaan puhevaltaa.

Oikeusvaltion periaatteisiin kuuluu, että henkilön vangitsemisasia otetaan uudelleen käsiteltäväksi oikeudessa, mikäli epäilty niin vaatii. Suomessa tällainen ns. "kurkistaminen" on mahdollista pitää kahden viikon välein. Tämä on takuu siitä, ettei ketään pidetä ennen varsinaista pääasian oikeudenkäyntiä vangittuna ilman syytä. En tunne Norjan rikoslakia, mutta epäilemättä sielläkin perusperiaate on sama, vaikkakin määräajat voivat asiassa olla erilaisia.

Monelle voi nousta mieleen ajatus, että eihän kyseisessä tapauksessa ole syytä erillisille vangitsemisoikeudenkäynneille, koska asia on selvä. Jotta taataan yhteiskunnan toimivuus ja oikeusjärjestelmän luotettavuus, on säädettyjä prosessilakeja ja periaatteita kuitenkin ehdottomasti noudatettava. Lopullinen rikosoikeudellinen vastuu ja sen laajuus tutkitaan vasta itse pääasian prosessissa. Ketään ei saa tuomita ilman oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä. Tämä on seikka, josta ei sivistysvaltioissa tulisi tinkiä, vaikka teot olisivat kuinka kamalia tahansa.

Eri asia on sitten julkisuus. Siinä on hyvä erottaa toisistaan oikeudenkäynnin julkisuus ja medianäkyvyys. Ne ovat kaksi eri asiaa.

Oikeudenkäynnit ovat pääsääntöisesti julkisia. Ainoastaan poikkeustapauksissa yleensä uhria ja/tai tämän läheisiä suojatakseen käsittely voidaan pitää suljetuin ovin. Julkisuudella taataan oikeusprosessien läpinäkyvyys. Sillä kuka oikeasti haluaisi tuomioistuinlaitoksen, jonka käsittelyä ei voisi kuka tahansa valvoa. Mutta miten menetellä oikeudenkäynnissä, jossa epäilty tuntuu tarvitsevan ja haluavansa julkisuutta. Näin näyttää olevan Norjassa. Yleensähän asia on päinvastoin - syytetty peittää kasvonsa median läsnäollessa.

Norjassa tuomari kielsi kaiken kuvamateriaalin lähettämisen itse käsittelystä. Itse oikeudenkäynti oli edelleen avoin, mutta suora mediajulkisuus suljettiin ovien ulkopuolelle. On vaikea nähdä kenen etua jokaisen lauseen ja kaikkien kasvonilmeiden tallentaminen ylipäätänsä palvelisi tapauksessa. Tuskinpa ainakaan niiden, joita tehty teko on peruuttamattomasti satuttanut ja joiden elämän se on lopullisesti muuttanut. Ei paha katoa, jos sitä ei katso, mutta se ei liene sama asia kuin asian julkinen riepottelu.

Tuomioistuin myös keskeytti epäillyn puheet, kun ne ajautuivat tietoisesti esitettyjen kysymysten ulkopuolle. Selvää on, että oikeudessa syytetyllä on halutessaan puheoikeus. Se kuuluu oikeusvaltion periaatteisiin ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimuksiin. Näin varmasti myös Norjassa. Mutta tämä tapahtuu vasta itse pääasian oikeudenkäynnissä, sen jälkeen kun varsinainen syyte asiassa on nostettu. Tämä tapahtunee kevättalvella. Toivottavasti silloin myös osataan erottaa toisitaan itse oikeudenkäynnin julkisuus ja medianäkyvyys.

Oli teko miten käsittämätön vain ja yleinen mielipide kuinka vahva tahansa, se ei saa aiheuttaa sitä, että prosessioikeuden ja rikosoikeuden perusopeista poiketaan. Yhteiskunta on rakennettu tiettyjen perusoikeuksien varaan, joita tulee kunnioittaa. Ne takaavat yhteiskunnan toimivuuden ja viranomaisten toiminna luotettavuuden. Nämä asiat kun ovat kaikkien etu. Oli mediasirkus asiassa minkälainen tahansa.










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti