perjantai 18. marraskuuta 2011

Hitaampaa elämää ja porkkanapilatesta

FB-sivustoni bannerina pyörii tasaisesti Voi Hyvin-lehden mainos, jossa kehotetaan hitaampaan elämään. Ajankohtaisessa kakkosessa tuli pari viikkoa sitten insertti muodikaasta downshiftaamisesta ja täällä Pohjanmaalla Kristiinankaupunki on virallisesti valittu Cittaslow-kaupungiksi. Nyt ei ole enää trendikästä elää kiireessä. Lienee kai turha ajatella, että viime vuosituhannen juppielämäntapa enää tulisi takaisin virallisesti ihannoitavaksi. Brett Easton Ellisin Amerikan Psykon aika on mennyttä.

En tiedä miksi ihmisten elämän sisältö ja tapa elää ylipäätään tulisi antaa jonkin kolmannen taholta. Maksettu hiljaisuus ja tuotteistettu mielenrauha ei aina välttämättä johda tuloksiin. Ulkopuolinen valmennus voi antaa paljon, mutta miten valita kaikesta mitä on tarjolla?

Elämää voi hidastaa ihan omilla ehdoillaan. Toki ihmisten elämäntilanteet ovat erilaisia, mutta suht suuri osa asioita on itse valittuja. Ennenkaikkea mihin voi vaikuttaa on se, miten asioihin suhtautuu. Jo pelkästään se, että ajattelee kussakin hetkessä, että kyse on useimmiten tilanteesta, jonka on itse valinnut, avaa uusia näkökulmia kiireeseen ja stressiin. Toki valinta on voinut tapahtua enemmän tai vähemmän tietoisesti, mutta on se kuitenkin jossain vaiheessa tehty.

Selvennyksenä todettakoon, etten väitä että kukaan on valinnut esimerkiksi sairautta tai läheisen kuolemaa. Siihen ei minunkaan ymmärtämykseni riitä. Näissä tilanteissa on pakko ja tarve käydä lävitse oma surutyö juuri niin kuin itsestä tuntuu. Kun on voimia, voi käydä miettimään miten tapahtuman saisi jollain lailla siedettäväksi ja osaksi elämäänsä. Itse tapahtumaa ei välttämättä voi hyväksyä, mutta sen eteen voi koettaa tehdä töitä, että hyväksyy sen osaksi omaa elämäänsä. Lause: "Tämä on minun elämäni", saattaa jo auttaa eteenpäin. Näkemys siitä, että olosuhteet ovat mitä ne ovat ja omaan suhtautumistaan voi koettaa muuttaa, on jo askel oikeaan suuntaan.

Kuinka moni löytää hiljaisuuden ja hitaan elämän oppaiden avulla? En tiedä. Ehkä on niin, että useimmiten tarvitaan jokin tapahtuma, joka laittaa itse muutoksen liikeelle. Toivottavaa tietenkin olisi, että väylä mielenrauhaan ja enemmän hetkessä elämiseen, ei tarvitsisi jotain tragediaa taaksensa.

Minulle lähtökohtana on ollut jo pitkään rauhallisuuden löytäminen arjen melun keskellä. Siihen auttaa hetki luonnossa tai vaikka lasten leikkien ja harrastusten keskittynyt seuraaminen. Olen myös esimerkiksi käynyt säännöllisen epäsäännöllisesti joogassa. Jo pelkästään se, että on saanut keskittyä omaan itseensä paikassa, jossa ei soi musiikki, ei kuulu muiden ihmisten treenausäänet, eikä kukaan huuda "korkeammalle", "nopeammin", "jaksaa, jaksaa" ja kaiken lähtökohtana on oman kehon kuunteleminen, on ollut vapauttavaa. Harjoitukseen kuuluu aina loppurentoutus. Siinä kohdassa olen kuullut yhden henkilön sanoneen "lepään vasta haudassa" ja jättäneen loppurentoutuksen pois. Niinpä. Pakottamalla ei mitään tapahdu.

Pilatestakin olen joskus ajatellut kokeilevani. Tämä vaan ei ole vielä onnistunut. Aikapula, täälläkin ;-) Nyt uusimmassa Hippos-lehdessä oli artikkeli hevosten venytyksestä ja pilateksesta. Ehkä eläimetkin alkavat olla stressaantuneita, koska ihmiset ovat sitä. Jutun ajatus oli, että poni saatiin venyttelemään jumissa olevia lihaksia asettamalla porkkanoita eri kohtiin hevosen kehoa.

Voin suositella. Siis hevosille. En tiedä ihmisistä - ehkä jokin makupalahoukutin voisi heilläkin toimia. Metodi on tehokas. Olen kokeillut sitä aikoinani oman suuren suuren heponi kanssa. Ruuna taivutti itsensä uskomattomiin asentoihin itsensä saadakseen palan porkkanaa. En vain ymmärtänyt silloin tuotteistaa ideaa ;-)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti