Tänään vietetään suvaitsevuuden päivää. Tarkoituksena on nostaa esiin ja kunniottaa ihmisten moninaisuutta, vapautta ja tasa-arvoa sekä kannustaa eri ihmisten väliseen yhteistyöhön, arvostukseen ja vuorovaikutukseen.
Tämän päivän Hesarin pääkirjoituksessa puhutaan sopivasti Yhdysvaltojen tulevista ensi vuoden presidentinvaaleista. Kirjoituksen mukaan kidutus on jälleen noussut tv-väittelyiden aiheeksi. Obamahan on kieltänyt kidutuksen käytön terrorismista epäiltyjen kuulusteluissa, hänen edeltäjänsä Bushin ne salliessa - enemmän tai vähemmän tietoisesti.
Nyt kidutuspuheet ovat taas nousseet teemaksi, koska republikaaniehdokkaat eivät pidä sitä kaikilta osin tuomittavana. On ihmeellistä, että Yhdysvaltojen kokoisessa maassa, esiin noustaan tällaisilla puheilla. Vai onko se niin, että jotta mielenkiinto saadaan herämään, on myös sanavalintojen ja mielipiteiden oltava äärimmäisiä? Pelottavaa tietysti on, että jos suuri osa kansasta on asiasta samaa mieltä.
Saman sarjan puheet jatkuvat sillä, että Yhdysvallat ei ole samanlainen valtio kuin muut maailman maat. Ei varmaan olekaan. Mikä maa nyt olisi samanlainen kuin joku toinen? Mutta perustelu siitä, että näin on, koska Yhdysvallat on vapaan maailman johtaja ja jonka arvot ovat vahvemmat kuin muilla, saattaa herättää jonkilaisia ristiriitoja näin täältä päin maailmaa katsottuna.
On selvää, että ihmiset ovat ja tulevat aina olemaan monesta asiasta eri mieltä. Näin se pitääkin olla, koska vain siten asioita voidaan kehittää järkevän dialogin kautta. Nähdäkseni on kuitenkin eri asia olla itse asioista eri kannalla kun asettaa itsensä muiden ihmisten yläpuolelle. Mitkä ovat nämä vahvat arvot, joista Yhdysvaltojen kohdalla puhutaan? Kuka ne asettaa maassa jonka asukasluku ylittää 300 miljonaa?
Logiikka siitä, että koska arvot ovat vahvat ovat ne myös oikeat, sisältää päättelyketjuna kiitettävän määrän aukkoja. Lienee paljon valtioita ja ihmisiä, joiden arvot ovat hyvinkin vahvoja, mutta pelkästään se ei tee niistä yleismaailmallisesti eikä edes yksittäisten ihmisten osalta oikeita saati sellaisia, että muiden pitäisi ne mukisematta hyväksyä.
Eikö suvaisevaisuuden yksi ydinajatus kuitenkin ole se, että koetetaan ainakin ymmärtää toisten ihmisten näkemyksiä. Ei niitä tarvitse itse allekirjoittaa eikä edes hyväksyä. Niin kauan kuin on kyse aikuisista oman ajattelukyvyn omaavista ihmisistä, jotka eivät toiminnallaan loukkaa ketään toista ja noudattavat lakeja, on kai jokaisella oikeus omiin mielipiteisiin ja omaan elämään.
Sen edellyttäminen että muutkin omaksuisivat oman näkemyksen, on sitten toisen ihmisen ydinihmisarvon vastaista. Jokaisella on oikeus tehdä omat valintansa tässä elämässä, kunhan on aina valmis myös itse ottamaan vastuun teoistaan. Vapautta ei voi saada ilman siihen liittyvää vastuuta. Klisee tai ei, näin se on. Jotta voi oikeutetusti pitäytyä omissa arvoissaan edellyttää se saman vapauden antamista muille ihmisille. Jos näin ei tee, on asettunut toisen yläpuolelle. Niin, ja millä perusteella sen ylipäätään voi tehdä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti