Näillä sanoilla se alkoi. Lohdutus toisen lapsen menettämisen jälkeen. Yksinpuhelu jatkui jotenkin niin, että älä nyt vaan ole niin hullu, että lähdet vielä yrittämään. Pitäisihän sitä jo vähemmästäkin ymmärtää.
Näin ei sanonut vaan yksi henkilö, vaan kuoroon yhtyi useampi persoona sukulaisista lääkäreihin.
Niin kai pitäisi, jos loogisesti ajattelee. Mutta kun elämä on muutakin kuin järkeä. Siinä on niin paljon sellaista, jota tiede ja ihminen ei pysty selittämään. Ovatko nämä asiat toissijaisia? Kenties jotenkin vähempiarvoisia kuin empiirisesti todistetut seikat?
On, joissain asioissa. Selvää on, että järjellä on sanasa sanottavana eikä sitä saa jättää huomioimatta. Mutta ei saa tunteitakaan. Jos teet omaa elämääsi koskevan järkevän päätöksen, mutta sydämessäsi olet aidosti eri mieltä, jää sisääsi siemen, joka voi jossain vaiheessa kasvaa katkeruudeksi.
Sen jälkeen kun minut oli todettu vialliseksi, todettiin, että hulluhan minä olin, kun uskalsin vielä Elinan kuoleman jälkeen tulla raskaaksi. Näin siksi, ettei Akselin ja Elinan kohtaloihin löytynyt lääketieteellistä selitystä. Kyse oli uhkapelistä, mutta sitähän elämä loppujen lopuksi on. Ratkaisevaa onkin miten siihen suhtautuu. Miten helppoa onkaan määritellä asiat ulkopuolisena? Tietää kaikki vastaukset joutumatta elämään itse kyseisiä asioita. Pelata peliä kentän laidalta.
Elämää eletään itselle. Ei muille, ei heidän odotusten mukaisesti, ei heidän ehdoillaan. Tekojen seuraukset kannetaan lopulta yksin. Ei kukaan muu voi tietää mikä on oikea ratkaisu, miten asioissa pitäisi toimia.
En minäkään väitä, että tekemäni valinnat olisivat oikeita. En näe asioita näin mustavalkoisina. Kyse on kuitenkin päätöksistä, jotka tekohetkellä ovat käytettävissä olevan tiedon valossa, tuntuneet oikeilta. Enempää ei voi vaatia. Eikä kenelläkään pitäisi olla tästä huomauttamista. Mutta on helpompaa kääntää katse muihin, kun tutkia omaa elämäänsä ja omia valintojaan.
Loppujen lopuksi tapahtumat ovat tapahtumia, oikeiksi ja vääriksi, hyviksi ja pahoiksi, ne muuttuvat vasta sen jälkeen kun joku ne sellaisiksi määrittelee. Kuka voi toisen puolen sanoa miten hänen tulee elämänsä tapahtumiin suhtautua? Jokainen elämä kun on omanlaisensa. Sellaisena se myös tulisi kohdata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti