Lausuma korkeimman oikeuden tuomiosta ei-taivaallisena totuutena, kuten Halla-aho kirjoitti, pitää sisällään ajatuksen siitä, että joku voisi pitää korkeimman oikeuden tuomiota "taivallisena totuutena". Ei kai se nyt ihan niin mene. Ei kumpaakaan suuntaan.
Suomen oikeusjärjestelmä on kolmiportainen - käräjäoikeus, hovioikeus ja korkein oikeus. Joissain tapauksissa käytettävissä on vielä Euroopan ihmisoikeustuomioistuin. Yksinkertaistaen järjestelmän tarkoituksena on saada aikaiseksi materiaalista totuuta mahdollisimman lähellä oleva tuomio aikaiseksi. Koska asiat eivät ole selkeitä eikä elämä yksiselitteinen, on jokaisessa jutussa joka valistusinstanssiin etenee, vähintään kaksi erilaista mielipidettä. Useasti perusteltuja kumpaankin suuntaan. Tuomioistuimen tulee sitten ratkaista asia sille esitetyn materiaalin perusteella.
Olen koettanut olla liikaa seuraamatta Halla-ahon tuomioista aiheutunutta keskustelua. Mutta kun esiin on nostettu erilaisia väitteitä mm. siitä, että oikeusasteet olivat erimielisiä hänen islamkriittisten kannanottojen rikosoikeudellisesta arvioinnista, päätin lukea tuomion (KKO:2012:58).Ihan vaan ymmärtääkseni mistä keskustellaan.
Todettakoon, että oikeusasteiden linja käräjäoikeudesta korkeimpaan oikeuteen, oli yhtenäinen koskien kansanedustajan kirjoittelua islamista. Kaikki kolme tuomioistuinta, toteavat rikosoikeudellisen vastuun täyttyvät tältä osin. Koskien kiihottamista kansanryhmää vastaa, oli korkein oikeus eri linjoilla kuin käräjä- ja hovioikeus. Kyse on siis kahdesta eri rikosnimikkeestä eli kahdesta eri teosta. Tämä lienee helppo ymmärtää.
Se, että korkein oikeus päätyi eri linjalle kuin alemmat oikeusasteet, ei ole mitenkään epätavanomaista. Asia on juridisesti haastava ja sen oikeudelliset koukerot avataan varsin hyvin tuomion perusteluissa. Olisi jokseenkin suotavaa, että henkilöt, jotka arvostelevat tuomiota, tutuistuisivat siihen muutoinkin kuin lehtijuttujen kautta. Kaikki kunnia journalistiselle osaamiselle, mutta jotta perustellun kannan oikeudellisesti vaikeasta rajavetoasiasta haluaa ottaa, saattaa asiaa auttaa se, että perehtyy siihen mitä arvostelee.
Tuomioiden perusteella fakta kuitenkin oli, että uskonrauhan rikkomista koskeva rikoslain mukainen vastuu täyttyi läpi jokaisen oikeusasteen. Kiihottaminen kansaryhmää vastaa aiheutti eriäviä näkemyksiä.
Korkeimman oikeuden päätökset ovat yleensä hyvin perusteltuja ja aina julkisia. Ne ovat avoimia kommentoinneille ja kriittiselle tarkastelulle. Sananvapaus toimii tässä maassa kaikkiin suuntiin.
Lähtökohtaisesti on todettava, että en tiedä minkä muun laitoksen päätöksiä ruoditaan yhtä perusteellisesti kuin korkeimman oikeuden. Ne analysoidaan jokaista pilkkua myöten ja asetetaan tiukan oikeustieteellisen luupin alle. Keskustelua niistä käydään yleensä faktojen, ei oletusten, perusteella. Vähemmistön mielipide on luettavissa joka päätöksestä ja onpa korkein oikeus purkanut oman tuomionsa (KKO:2009:27). Joten näkökanta siitä, että kyse olisi jostain taivaallisesta totuudesta, kertoo enemmän Halla-ahon omasta ajattelu maailmasta, kuin oikeustieteellisistä tosiasioista.
On sinänsä tervetullutta, että keskustelu tuomioista laajenee juristimaailman ulkopuolelle. Poikkitieteellisyys missä tahansa asiassa on yleensä hyväksi. Mutta, jotta keskustelusta on jotain hyötyä ja sillä saadaan aikaiseksi jotain rakentavaa, tulee tietää mistä keskustellaan. Kanssakäyminen, jossa toinen osapuoli, ei tiedä tai ei suostu tunnistamaan tosiasioita, ei yleensä johda kuin toisten ohi huutamiseen ja se ei johda mihinkään tavoiteltavaan asiaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti