sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Jalkapallo on hieno laji!

Nyt se käynniystyi kunigasjalkapallon pelaaminen. Nurmi on vihreä ja tasainen, kalkkiviivat hohtavan valkoiset ja maaliverkot viritetty kireälle vastaanottamaan hurjia laukauksia. Nappikset on puunattu, säärisuojat aseteltu huolellisesti paikoilleen ja pelipaidat hohtavat puhtauttaan. Kaikki on valmista tuomarin vihellykseen. Pallon pyöritys ja vastustajan jallitus alkakoon.

Casillasin huipputorjunta Italiaa vastaan jää toiseksi, kun meidän herra kuusvee torjuu elämänsä ensimmäisessä futismatsissa monta maalia istumalla pallon päälle. Tyyli on omintakeinen, mutta varma. Pepen ylärimalaukaus on pientä siihen verrattuna, kun vastustaja tekee kaksi maalia omiinsa ja juhlii niitä vähintään yhtä raivokkaasti kuin vastapuolen maaliin tehtyjä osumia.

Tai mitä sanotte siitä, kun kentänhoitaja on kuitenkin hieman huolimattomasti ajanut pelinurmen, niin että sinne on jäänyt muutama voikukka. Kesken pelin hyökkäysvuorossa ollut pelaaja käy keskelle kentää makaamaan ja puhaltelee voikukan siemeniä ympäriinsä ja muut koettavat saada niitä kiinni. Ja sitten on nämä pelipaitojen värit pitääkö niiden olla niin samankaltaisia? Jos viereisellä kentällä pelaa joukkue, jolla on lähes saman värinen pelipaita, niin mistä sitä sivurajaheitossa voi tietää kummalle kentälle heittää pallon ja kummalla kentällä jatkaa pelaamista? On kohtuutonta vaatia muistamaan tällaisia asioita. Onneksi on olemassa tuomari, joka ohjaa pelaajat takasin omalle kentälleen. Kokoonpano 1+4 pelaamisessa, kun äkkiä huomaa, jos muutama pelitoveri osallistuu väärään peliin.

Kivan lisämausteen peliin toi myös se, että herra kuusvee osaa kinkata yhdellä jalalla. Tätä taitoahan voi harjoitella pelin tiimellyksessä. Erityisesti kuin muut pelaajat innostuivat hyppimään mukana. Hieman haastellista on tällöin koettaa potkaista palloa maassa olevalla jalalla, mutta eivätkö todelliset pallotaiturit rakasta vaikeita tehtäviä. Sitä paitsi takaperin voltti kuuluu pakollisiin taitoihintuuletus osuudessa, joten sen enemmän tai vähemmän tarkoituksellinen opetelu jo tässä vaiheessa on vain positiivista.

Ja eikö se ole niin, että kun on jonkun tempun harjoituksissa oppinut, niin sitä pitää sitten pelissä soveltaa? Senhän takia niissä treeneissä käydään. Joten jos on opetettu, että pallo otetaan haltuun asettamalla jalka sen päälle, jolloin sen vauhti loppuu, niin tarkoitushan on tutkia miten tämä taktiikka toimii matsissa. Se, että koko peli pysähtyy siihen, kun yksi poika seisoo pallon kanssa keskellä kentää jalka sen päällä, kuuluu kai pelin luonteeseen. Kukaan ei ole vielä oppinut sitä mitä pallon kanssa tehdään sen jälkeen kun se on saatu pysäytettyä tai sitä, että tällaiseltakin pelaajalta voi koettaa ottaa pallon pois. Efekti on vähän sama, kuin luonto-ohjelmissa, kun saalis lakaaa juoksemasta karkuun, saalistaja ei tiedä mitä tehdä.

Sillä miten pelit päättyivät ei ole niin paljon merkitystä. Maaleja tuli valtavasti, tasaisesti sekä omiin että vieraisiin. Maaliverkot kestivät kiipeilyä ja loppupelissä veskari ymmärsi olla ainakin hetkittäin maalilinjan ulkopuolella. Tästä se alkaa. Tulevat Gomezit, Fabregasit ja Ronaldot ovat valmiita kentälle taas viikon päästä. Siihen asti voi seurata mitä muita yllätyksiä, kuin Tanskan voitto Hollannista EM-kisat tarjoavat. Se missä vaiheessa pelaamisesta tulee kuolemanvakavaa, on jokaisen itsensä määriteltävissä.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti