Tiestittekö muuten, että "Mira" ei tänä viikonloppuna voi mennä kotiinsa. Se johtuu siitä, että hänen salmonella laboratoriovastauksensa eivät vielä näin perjantaina olleet tulleet. Ei vaikka hän kuinka laboratoriotätille koetti puhelimessa vakuutella asian tärkeyttä ja kiireellisyyttä. Kotipuolessa kun on karjaa, niin sinne ei voi mennä, jos asiasta ei ole varmuutta, etteivät lehmät saa tartuntaa.
En minäkään sitä tiennyt. Enkä oikeastaan olisi halunnutkaan kasvattaa informaationi määrää tällä tiedonjyväsellä. Mutta minkäs teet, kun tämä minulle täysin tuntematon henkilö kävi kyseisen puhelinkeskustelun yleisen kuntosalin pukuhuoneessa. Huomautettakoon, että puhelua ei käyty mitenkään hiljaa ja "salaa", vaan vähintäänkin normaalilla puheäänellä. Pikkuisen tuli sellainen olo, että pitää katsoa mihin istuu ja koskee, kun tässä julkisessa tilassa liikkuu. Terveyttä koskeva huoli kohdistui akuutisti aivan johonkin muihin kuin Mansikkiin ja Mustikkiin kaukaisella kototilalla.
Samantapaisen käsitääkseni yksityisen puhelinkeskustelun sain myös todistaa alkuviikosta odottaessani lentoani Helsinki-Vantaalla. "Satu" täytää kolmekymmentä vee, mutta ei halua "Viiviä" paikalle, kun se vaan nyt "yksinkertaisesti on niin ärsyttävä, itsekeskeinen ja sillä on tosi rasittava poikakaveri". Niinpä Satu keksii yhdessä bestiksensä kanssa järjestää juhlat silloin kun tietää, että Viivi on poissa kaupungista. Ongelma ratkaistu: Viivi luulee olevansa aidosti kutsuttu ja muut frendit voivat viettää upeita bileitä keskenään. Näinhän se varmasti käy, mutta miksi minun tästä pitää tietää ja mitä jos tämä Viivi nyt olisi ollut vaikka minun tuttuni. Olisi ehkä briljantti suunnitelma mennyt pieleen...
Tiedän, että tämä on ikuisuusaihe ja myönnän olen väärää sukupolvea, mutta onko oikeasti niin, että kaikki keskustelut näin kännykkäaikakaudella voidaan ihan vapaasti käydä julkisissa tiloissa kovaan ääneen. Ei niinkään se, että minulle olisi väliä mitä kukin elämässään tekee ja minkälaisia järjestelyjä, seuraukset valinnoistaan kukin kantakoon itse, mutta olenko aivan rajoittunut, kun ihan oikeasti en halua tällaisia asioita tietää?
Mutta täytyy vielä tuosta iästä sanoa sen verran, että ei kyseiseen ilmiöön syyllisty vaan se ikäluokka, joka ei johdollista puhelinta kodissaan ole koskaan edes nähnyt. Kyllä tätä "me, myself and I" -ilmiötä ilmenee myös sanotaanko kypsään ikään ehtineissä kanssaihmisissä. Olen saanut todistaa ylilääkärin keskustelua siitä, miten ilmeisesti nuoremman kolleegan ei kannata mennä töihin tiettyyn paikkaan, koska siellä esimies on vähintäänkin syvältä tai sitä kuinka varttuneempi rouvashenkilö oli ollut aivan ihanassa hieronnassa nuoremmalla ja jämäkkä otteisella mieshierojalla.
Myönnetääköön, että viimeisin mainitsemani keskutelu oli aika viihdyttävä. Lähinnä kuitenkin mietityttää, että onko tämä nyt kuitenkin vain merkki omasta rajoittuneisuudesta ja siitä, että alkaa vähitellen kuulumaan jollekin dinosaurusten aikakaudelle tai sitten kyse on yksinkertaisesti ammattiviasta tai jos rehellisesti puhutaan ammattisiunauksesta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti