Loma, jonka jälkeen tarvitsee lomaa, jatkuu railakkaissa merkeissä. Tämän päivän saldona on kadonnut herra viisvee tai ei hän varsinaisesti hävinnyt vaan yksinkertaisesti siirtyi näkökentän ulkolaidoille. Kehotan hankkimaan tuon ikäiselle jonkin muun värisen kypärän kuin valkoisen. Erottuu nimittäin paremmin sieltä hissijonon takana olevan pienen kuusipöheikön alta, jonne oli ajatunut lumikinoksiin, kun ei ollut saanut vauhtiaan pysäytettyä ennen rinteen ala-aluetta.
Sieltä sitten kaivettiin esiin sekä poika että irronneet sukset Kuusamon puolen metrin upottavasta lumihangesta. Käy muuten tuo laskettelumonojen kanssa umpihangessa rämpiminen varsinaisesta superliikuntasuorituksesta. Ihan vapaasti voi kopioda uudeksi LesMilles-lajiksi. Rankkuudessaan voittaa kaiken maailman bodycompactit ja vahvistaa just niitä oikeita keskivartalon lihaksia.
Neiti ysiveeltä irtosi tänään lumilaudasta toinen side kesken temppujen. Oikeastaan oli enemmänkin ihme, että hurjapään vauhdissa se oli kestänyt näinkin kauan. Neljän ruuvin pitäisi valmistajan mukaan riitää, mutta lienee parasta laittaa meidän taiturille kaksi lisäruuvia, ihan vaan varmuuden vuoksi.
Neitin tuppihissimatkan seuraaminen on varsinaista jännitysnäytelmää. Ensiksi tuppi ei asetu oikealle paikoilleen jalkojen väliin, joten kolmasosamatkasta kuluu siihen kun hissiä yritetään sovittaa sinne minne se kuuluu putoamatta vauhdista. Tämän jälkeen loppumatka kuluu tasapainon löytämiseen ja sen jännittämiseen lipsuuko lauta takaisin aloituspisteeseen ja saako vapaan jalan pidettyä koko matkan laudan päällä. Ei muuten saa, vaan se putoaa siitä ainakin muutaman kerran. Jotenkin ihmeen kaupalla neiti selviää yleensä loppuun asti putoamatta.
Neiti kolmetoista vee lautailee jo varsin tyylikkäästi. Sen sijaan pikkusiskoa ei yleensä rinteessä näy, vaan yleensä sen ulkopuolella jossain hyppyrissä tai puiden keskellä. Joskus jopa lumihangessa jumissa niin, ettei meinaa vessaan ehtiä.
Tänään taiturit olivat niin väsyneitä kotiin palatessa, että mikä tahansa sanominen sai aikaiseksi hysteerisen nauramisen. Kaiken huippu oli tämän iltainen ilotulitus ja sitä edeltänyt soihtulasku, jossa oli mukana elävää tulta että valokeppejä. Siis vähän samanlaisia kuin Putouksen Jani-Petterillä. Sehän se vasta hauskaa olikin, vitsi vitsi ja niin edelleen. Voi, miten sitä noita hokemia tiettyinä hetkinä yksinkertaisesti ei vaan voi sietää...
Ilotulituksesta taas tuli neitien jutuissa tuli gladbombering - suora käännös ruotsiksi tai majakkatekeminen - epäsuora käännös ruotsista suomeksi. Tästä riitti aivan hervotonta hekotusta koko illaksi. Lisää vettä myllyyn laittoi neiti yksvee, jonka mielestä ilotulitusta voi kuvailla ainoastaan sanoilla pam-pam. Joten ilta kului gladbombering pam-pam teemassa lisättynä popcornsodalla. Ah, tämä lomailun ihanaa rentouttavuutta :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti