Loma, jonka jälkeen tarvitsee lomaa, jatkuu railakkaissa merkeissä. Tämän päivän saldona on kadonnut herra viisvee tai ei hän varsinaisesti hävinnyt vaan yksinkertaisesti siirtyi näkökentän ulkolaidoille. Kehotan hankkimaan tuon ikäiselle jonkin muun värisen kypärän kuin valkoisen. Erottuu nimittäin paremmin sieltä hissijonon takana olevan pienen kuusipöheikön alta, jonne oli ajatunut lumikinoksiin, kun ei ollut saanut vauhtiaan pysäytettyä ennen rinteen ala-aluetta.
Sieltä sitten kaivettiin esiin sekä poika että irronneet sukset Kuusamon puolen metrin upottavasta lumihangesta. Käy muuten tuo laskettelumonojen kanssa umpihangessa rämpiminen varsinaisesta superliikuntasuorituksesta. Ihan vapaasti voi kopioda uudeksi LesMilles-lajiksi. Rankkuudessaan voittaa kaiken maailman bodycompactit ja vahvistaa just niitä oikeita keskivartalon lihaksia.
Neiti ysiveeltä irtosi tänään lumilaudasta toinen side kesken temppujen. Oikeastaan oli enemmänkin ihme, että hurjapään vauhdissa se oli kestänyt näinkin kauan. Neljän ruuvin pitäisi valmistajan mukaan riitää, mutta lienee parasta laittaa meidän taiturille kaksi lisäruuvia, ihan vaan varmuuden vuoksi.
Neitin tuppihissimatkan seuraaminen on varsinaista jännitysnäytelmää. Ensiksi tuppi ei asetu oikealle paikoilleen jalkojen väliin, joten kolmasosamatkasta kuluu siihen kun hissiä yritetään sovittaa sinne minne se kuuluu putoamatta vauhdista. Tämän jälkeen loppumatka kuluu tasapainon löytämiseen ja sen jännittämiseen lipsuuko lauta takaisin aloituspisteeseen ja saako vapaan jalan pidettyä koko matkan laudan päällä. Ei muuten saa, vaan se putoaa siitä ainakin muutaman kerran. Jotenkin ihmeen kaupalla neiti selviää yleensä loppuun asti putoamatta.
Neiti kolmetoista vee lautailee jo varsin tyylikkäästi. Sen sijaan pikkusiskoa ei yleensä rinteessä näy, vaan yleensä sen ulkopuolella jossain hyppyrissä tai puiden keskellä. Joskus jopa lumihangessa jumissa niin, ettei meinaa vessaan ehtiä.
Tänään taiturit olivat niin väsyneitä kotiin palatessa, että mikä tahansa sanominen sai aikaiseksi hysteerisen nauramisen. Kaiken huippu oli tämän iltainen ilotulitus ja sitä edeltänyt soihtulasku, jossa oli mukana elävää tulta että valokeppejä. Siis vähän samanlaisia kuin Putouksen Jani-Petterillä. Sehän se vasta hauskaa olikin, vitsi vitsi ja niin edelleen. Voi, miten sitä noita hokemia tiettyinä hetkinä yksinkertaisesti ei vaan voi sietää...
Ilotulituksesta taas tuli neitien jutuissa tuli gladbombering - suora käännös ruotsiksi tai majakkatekeminen - epäsuora käännös ruotsista suomeksi. Tästä riitti aivan hervotonta hekotusta koko illaksi. Lisää vettä myllyyn laittoi neiti yksvee, jonka mielestä ilotulitusta voi kuvailla ainoastaan sanoilla pam-pam. Joten ilta kului gladbombering pam-pam teemassa lisättynä popcornsodalla. Ah, tämä lomailun ihanaa rentouttavuutta :)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste loma. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste loma. Näytä kaikki tekstit
tiistai 6. maaliskuuta 2012
maanantai 5. maaliskuuta 2012
Rinne-elämää
Talvilomamatkalla on nyt oltu kolme päivää. Auto pakattuna niin täyteen, ettei takaluukkua voi avata ilman, että jotain tippuu. Toivottavasti kuitenkin jokin maallinen esine eikä yksi lapsista. He kun tuppaavat istumaan miten sattuu autossa, ainoastaan tylsän turvavyön rajoittamana. Mutta senkin saa aukaista kun auto on pysähtynyt - mitään merkkivalon sammumista ei tarvitse odottaa.
Suksiboksissa on vielä tilaa ja herra viisvee jo jossain vaiheessa ajatteli matkustavansa siellä. Saisi ainakin rauhassa pelailla ipadilla ja kuunnella satucd:tä. Avaimet boksiin ovat vielä tallella. Ne kun ovat kolmena, aivan oikein kolmena, edellisenä kertana kadonneet ja tähän talouteen onkin kehittynyt aikamoisia tiirikkataitureita, kun Thulea on avattu mitä ihmeellisimmillä systeemeillä.
Lapset ovat itse pakanneet leikkikassinsa matkaa varten. Aika hyviksi ovat siinä jo kehittyneet. Tosin neiti ysiveen repun paino alkoi epäilyttämään. Sieltä löyty kaksi kappaletta Harry Potter kirjoja. Ensimmäinen aloitettu ja päästy noin sata sivua eteenpäin, joten jäljellä oli vain tuollaiset hieman yli neljäsataa sivua. Toinen oli sitten odottamassa. Lisäksi varalla oli vielä kolmas kirja ja kaksi cd versiota samaisesta Harry Potterista. Mainittakoon, että tämän matkan kesto on kuusi päivä, joista viisi vietetään rinteissä aamusta iltaan.
Tähän mennessä on pudonnut yksi puhelin (neiti ysivee), kadonnut yksi lapsi(samainen neiti ysivee), hajonnut yksi hotellin lasi (neiti yksivee), yksi sängystä putoaminen (herra viisvee) ja laskettelumonojen ulkopohjien muoviosien hajoaminen (neiti kolmetoista vee). Ensinmainitut olivat arvattavissa, mutta viimeisin yllätti tällaisenkin kokeneen konkarin. Kenkien pohjista tapittaa kuusi ruuvia, mutta ei ollenkaan viimeisintä pohjakerrosta. Tuskinpa edes talon isäntä käy näitä monoja korjaamaan, joten niiden osalta on kai sanottava good bye. Onneksi mukana on myös lumilauta, joten homma sujuu silläkin.
Lisäksi neiti yksveeltä on jäänyt kahden päivän päiväunet väliin, koska jostain syystä ne eivät onnistu turvaistuimessa. Joten kaikki puheet siitä, että kaikki lapset nukkuvat autossa voi jättää omaan arvoonsa. Tämä on johtanut siihen, että tavallisissakin oloissa varsin villi neitokainen on yltynyt käytöksessään kaikkien villeysasteikkojen yläpään yli.
Oulun Rossosta pikkuisen kanssa piti vaan yksinkertaisesti lähteä pois, koska alkoi käydä muita asiakkaita sääliksi. Selvennettäköön, ettei kyse ole kiukuttelusta, vaan yksinkertaisesti aivan valtavasta elämäniloista, jota on aivan pakko jakaa myös kaikkiin naapuripöytiin. Seuraavana päivänä olisi voinut myös kerätä pääsymaksun Rukakeskuksessa kaikilta neitin menon katselijoilta - niin viihdyttävää touhu monen mielestä oli. Esimerkinomaisesti sanottakoon, ettei pulkalla laskusta tullut mitään, koska prinzipezza karkasi siitä aina ennen laskun alkua.
Jossain vaiheessa mielessä on käynyt, että miksi ihmeessä tätä tekee. Niin paljon helpompaa olisi tutussa ympäristössä selvällä päivärutiinilla luotsata vuorokausi läpi. Mutta toisaalta. Lapsilla on äärettömän kivaa. Tänään neiti kolmetoista ja ysivee sekä myös herra viisvee saivat koettaa Elanin temppusuksia ja meno oli sen mukaista. Mielessä kävi hämärästi oman lapsuuden Ounasvaaran metsäreitti seikkailut, jolloin sai lumikinoksista tasaisesti kaivaa suksia, sauvoja, monoja ja välillä jopa rakasta siskoani. Hengissä selvittiin. Onneksi kukaan ei tiennyt miten ja missä laskettiin.
Niin ja auringon paistaessa keväthangilla lämpötilan ollessa miinus kolme sitä pääsee välähdyksenomaisesti rinteessä pieneen flow-tilaan. Elämä näyttäytyy hetkittäin lähes täydellisenä. Kunnes siitä nopeasti palautuu takaisin selvitääkseen jonkun väsyneen lapsen solmuun menneitä suksia. Sitten mennään kerämään voimia rinneravintolaan ja se on sitten Piste.
Suksiboksissa on vielä tilaa ja herra viisvee jo jossain vaiheessa ajatteli matkustavansa siellä. Saisi ainakin rauhassa pelailla ipadilla ja kuunnella satucd:tä. Avaimet boksiin ovat vielä tallella. Ne kun ovat kolmena, aivan oikein kolmena, edellisenä kertana kadonneet ja tähän talouteen onkin kehittynyt aikamoisia tiirikkataitureita, kun Thulea on avattu mitä ihmeellisimmillä systeemeillä.
Lapset ovat itse pakanneet leikkikassinsa matkaa varten. Aika hyviksi ovat siinä jo kehittyneet. Tosin neiti ysiveen repun paino alkoi epäilyttämään. Sieltä löyty kaksi kappaletta Harry Potter kirjoja. Ensimmäinen aloitettu ja päästy noin sata sivua eteenpäin, joten jäljellä oli vain tuollaiset hieman yli neljäsataa sivua. Toinen oli sitten odottamassa. Lisäksi varalla oli vielä kolmas kirja ja kaksi cd versiota samaisesta Harry Potterista. Mainittakoon, että tämän matkan kesto on kuusi päivä, joista viisi vietetään rinteissä aamusta iltaan.
Tähän mennessä on pudonnut yksi puhelin (neiti ysivee), kadonnut yksi lapsi(samainen neiti ysivee), hajonnut yksi hotellin lasi (neiti yksivee), yksi sängystä putoaminen (herra viisvee) ja laskettelumonojen ulkopohjien muoviosien hajoaminen (neiti kolmetoista vee). Ensinmainitut olivat arvattavissa, mutta viimeisin yllätti tällaisenkin kokeneen konkarin. Kenkien pohjista tapittaa kuusi ruuvia, mutta ei ollenkaan viimeisintä pohjakerrosta. Tuskinpa edes talon isäntä käy näitä monoja korjaamaan, joten niiden osalta on kai sanottava good bye. Onneksi mukana on myös lumilauta, joten homma sujuu silläkin.
Lisäksi neiti yksveeltä on jäänyt kahden päivän päiväunet väliin, koska jostain syystä ne eivät onnistu turvaistuimessa. Joten kaikki puheet siitä, että kaikki lapset nukkuvat autossa voi jättää omaan arvoonsa. Tämä on johtanut siihen, että tavallisissakin oloissa varsin villi neitokainen on yltynyt käytöksessään kaikkien villeysasteikkojen yläpään yli.
Oulun Rossosta pikkuisen kanssa piti vaan yksinkertaisesti lähteä pois, koska alkoi käydä muita asiakkaita sääliksi. Selvennettäköön, ettei kyse ole kiukuttelusta, vaan yksinkertaisesti aivan valtavasta elämäniloista, jota on aivan pakko jakaa myös kaikkiin naapuripöytiin. Seuraavana päivänä olisi voinut myös kerätä pääsymaksun Rukakeskuksessa kaikilta neitin menon katselijoilta - niin viihdyttävää touhu monen mielestä oli. Esimerkinomaisesti sanottakoon, ettei pulkalla laskusta tullut mitään, koska prinzipezza karkasi siitä aina ennen laskun alkua.
Jossain vaiheessa mielessä on käynyt, että miksi ihmeessä tätä tekee. Niin paljon helpompaa olisi tutussa ympäristössä selvällä päivärutiinilla luotsata vuorokausi läpi. Mutta toisaalta. Lapsilla on äärettömän kivaa. Tänään neiti kolmetoista ja ysivee sekä myös herra viisvee saivat koettaa Elanin temppusuksia ja meno oli sen mukaista. Mielessä kävi hämärästi oman lapsuuden Ounasvaaran metsäreitti seikkailut, jolloin sai lumikinoksista tasaisesti kaivaa suksia, sauvoja, monoja ja välillä jopa rakasta siskoani. Hengissä selvittiin. Onneksi kukaan ei tiennyt miten ja missä laskettiin.
Niin ja auringon paistaessa keväthangilla lämpötilan ollessa miinus kolme sitä pääsee välähdyksenomaisesti rinteessä pieneen flow-tilaan. Elämä näyttäytyy hetkittäin lähes täydellisenä. Kunnes siitä nopeasti palautuu takaisin selvitääkseen jonkun väsyneen lapsen solmuun menneitä suksia. Sitten mennään kerämään voimia rinneravintolaan ja se on sitten Piste.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)