Olen huomannut, että nettitilaaminen on helppoa ja yksinkertaista. Ei ruuhkaa, ei ahdistunutta tunnelmaa ihmisvilinässä ja saa asioida suht rauhassa. Tähän pisteeseen asti kaikki sujuukin helposti. Haastavammaksi asia käy kun paketit pitäisi noutaa postista.
Muutama muukin on keksinyt tilata tavaroita lähimpään postiinsa. Joten siellä saa sitten ihmisvilinässä jonottaa saadakseen tavaransa. Luulisi tämän olevan suht yksinkertaista, kun kaikki ovat jo etukäteen valinneet pakettiensa sisällön, joten ei muutakuin laatikko kainaloon ja menoksi. Mutta eihän se näin mene kuin mainoksissa.
Sain kännykkääni ilmoituksen, että tilaamani tuotteet ovat saapuneet. Aivan loistava tämä tekstiviestipalvelu, ei tarvitse odottaa saapumisilmoituksen tupsahtamista postilaatikkoon. Varsinkin näin joulunalla, kun meidän PostiPate tuntuu tekevän kierroksensa vasta illansuussa. Joten postilaatikolle saa täällä periferiassa suunnistaa otsalampun kanssa, jotta ylipäätään jotain näkee. Ja sekään ei pelasta posteja sillä herran viisveen suorittaessa tämän toiminnan puolet lähetyksistä on pitkin kylätietä tai pihamaata ja sieltä ne löytyvät sitten ehkä kevätvalon voittaessa.
Olin jo melkein istahtamassa autonrattiin, kun huomasin viestistä, että paketti oli toimitettu Oravaisten postiin. Ihan kiva, että ovat sielläkin näinä säästöaikoina saaneet postinsa pitää. Meiltä sinne vaan sattuu olemaan matkaa yli viisikymmentä kilometriä. Niuho tai ei, minusta hieman kohtuuton paketin hakumatka. Ei muuta kuin soittamaan postin asiakaspalveluun. Tekstiviestistä ei tietenkään numeroa löytynyt, joten ei muutakuin koneelle kaivamaan esiin puhelinnumeroa.
Löytyihän se. On muuten maksullinen numero. Ja siinä sitten piti valita ykköstä, kakkosta tai kolmosta riippuen asiasta. Sekin on kännykän kanssa ihan haastavaa puuhaa. Lopulta sain aivan aidon henkilön langan toiseen päähän valittuani ensiksi väärin eli pääsin puhumaan koneen kanssa kommunikoiden yksinkertaisilla "kyllä" ja "ei" vastauksilla. Tällähän "Oravaistenongelma" ei ratkennut. Ystävällinen virkailija lupasi sitten siirtää paketin meidän lähipostiin varmistuttuaan ensin, etteikö kotiosoitteemme sittenkin olisi lähempänä Oravaisia. Minähän en sitä itse voi varmuudella tietää...
Parin päivän päästä uusi ilmoitus postilta ja tällä kertaa paketti oli löytänyt tiensä oikeaan paikkaan. Ei muutakuin aamutuimaan hakemaan lähetystä. Postissa ei edes ollut mitään hirmu ruuhkia. Mutta sehän ei mitään merkitse. Edessäni oli kunnioitettavaan ikään päässyt henkilö, joka oli myöskin tilannut lahjansa postiin toimitettavaksi. Ihan kiva. Asiakaspalvelukin merkitystä on varmasti korostettu kaikissa palveluammatteissa. Tästä johtuen virkailija kävi henkilön kanssa yksityiskohtaisesti lävitse tilatut tuotteet. Eli avasi jokaisen paketin ja katsoi oliko oikeat tavarat saapuneet asiakkaalle.
Ei muuten ollut. Osa kirjakerhon toimittamista tuotteista oli vääriä, vaikka ne varsin mielenkiintoisilta teoksilta kuullostivatkin kun parivaljakko yhdessä äänen tavasti kirjojen takakansien tekstejä. Joten ei muutakuin palauttamaan eli pakkaamaan eepoksia takaisin laatikoihin ja palautuslappujen täyttämistä. Hienoa palvelua postilta. Minulle jonossa seisovana tuli kyllä mieleen, että olisi ehkä kuitenkin ollut helpompaa käydä hakemassa kyseiset tuotteet lähimmästä automarketista. Ruuhkan uhallakin.
Kotiin päästyäni oli tarkoitus paketoida tuotteet. Meillä kun noita innokkaita silmäpareja riittää ja pieni ja tehokas etsivätoimistokin pitää majaansa yläkerran mystisimmässä nurkassa, tulee kaikki tavarat mitä ei halua löydettäväksi piilottaa mahdollisimman hyvin. Jostain syystä näin joulun alla näitäkin tuotteita löytyy. Mutta tässä hypessä olen onnistunut kätkemään joulupaperit. Ne ovat nyt sellaisessa turvassa, ettei niitä löydä edes CIA:n tiedustelupalvelu. Joten joka tapauksessa jouduin sinne kauppaan. Kamat kuin oli kiedottava kääreisiin. Mietin vaan, että tuleeko tällaisita tapahtumista nyt se kuuluisa joulustressi ;-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti