sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Selvitä ja unohtaa - ainoa oikea tapa?

"Surun tärkein tehtävä on auttaa ihmistä suostumaan sisäisesti siihen, mikä ulkoisesti on tullut elämässä pakolliseksi", kirjoitti Martti Lindqvist. Tämä on minusta yksi parhaista määritelmistä mitä olen asiasta lukenut.

Tänään minulta kysyttiin, jälleen kerran, miten olen voinut selvitä kaikesta kokemastani. Vastasin, kuten aiemmin: "Mitä tarkoittaa selviäminen?" Olen hyväksynyt tapahtumat osaksi elämääni. Elän niiden kanssa välillä ne ovat mukana vahvemmin välillä heikommin. Mutta unohda, sitä en tee koskaan.

Kuolleet saavat elämän jäljellejääneiden muistoissa, heidän perintönsä siirtyy tarinoissa seuraaville sukupolville. Ajatus, jonka joskus kuulee lausuttavan ääneen, mietittäessä miksi näin piti tapahtua, "mitä tällä halutaan minulle sanoa tai opettaa?" Nähdäkseni kukaan ei kuole opettaakseen jollekin toiselle ihmiselle jotain. Tämä nimittäin pitää sisällä sen ajatuksen, että jonkun ihmisen henki on vähempiarvoisempi kuin jonkun toisen, koska sen voi "uhrata" opetustarkoituksessa, jonka sisältö ei useimmille edes koskaan valkene.

Joskus on kuullut siitä kuinka, joku on jäänyt kiinni suruunsa. Ei uskalla päästää siitä irti, koska se pitää sisällään jotain tuttua. Ihminen turvautuu siihen minkä tuntee ja mielessä jopa suru voi kääntyä tällaiseksi asiaksi. Tällöin ihminen takertuu menneisyyteen, ei uskalla kohdata nykyisyyttä, eikä edes vilkaista tulevaisuutta. Tällöin on kyse jostain muusta kuin spiraalin lailla etenevästä surutyöstä.

Ihminen on suunniteltu "selviämään". Yksiselitteistä tietä, joka kaikilla toimisi, siihen ei ole olemassa. Selviäminen ei kuitenkaan tarkoita unohtamista. Se että muistaa, on yksi ihmismielen hienouksia. Kuolleiden muiston kunnioittaminen luo elävään elämään uuden ulottuvuuden.

Se, että sytytät kynttilän, hiljennyt hetken, tunnet tunteet, ei ole pois tästä hetkestä, vaan antaa siihen uuden syvyyden. Elämäntapahtumasi, suurin surusikin, on osa sinua, mutta vain yksi osa. Kukaan meistä ei ole vain yhden asian kautta määriteltävissä, mutta se kuinka paljon muut sinusta haluavat nähdä ei ole omissa käsissäsi.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti