Vaasan alueen hevosurheilukeskus on vastatuulessa. Syynä täysin järjenvastainen budjetointi. Jos ja kun jo muutama vuosi sitten tehdyn selvityksen lopputulos oli, että keskuksen rakentaminen maksaisi noin yhdeksän miljoonaa euroa, miten joku ylipäätään voi ajatella, että urakasta selvittäisiin alle kolmella miljoonalla eurolla? Ei tarvitse olla talousnero nähdäkseen, ettei yhtälö täsmää.
On surullista, jos keskuksen rakentaminen pysähtyy, johtuen kyseisestä asiasta. Tästä kärsivät eniten lajin tuhansissa laskettavat harrastajat, joilla ei budjetoinnin kanssa ole mitään tekemistä. Hevosurheilukeskukseen on tarkoitus sijoittaa sekä ravitoiminta että ratsastuskeskus. Ravit ja ratsastus ovat kaksi eri lajia. Yhteistä niille on hevonen, muuten voidaan puhua täysin eri toimintamuodoista.
Raveissa liikkuu aivan erilaiset rahasummat palkintorahojen muodossa ja veikkauksen kautta, kuin ratsastuksessa. Ravit ovat miehinen urheilumuoto ja ratsastus taas naisten ja tyttöjen kansoittama. Totta kai poikkeuksia löytyy, mutta tämä on perusjakauma.
Väitän, että tästä "naiseudesta" johtuu osittain se, että ratsastus lajina on jäänyt kunnallisessa päätöksenteossa muiden lajien jalkoihin. Naiset eivät samalla tavalla vaadi kuin miehet ja heidän harrastustoimintansa nähdään erilaisessa valossa kuin miesten. Kyse on "puuhastelusta", ei vakavasti otettavasta kilpaurheilusta, jossa voidaan päästä maailmanhuipulle. Kaikki kunnia vaan kaikille maailman valloittaneille maakunnan jalka- ja jääkiekkoilijoille sekä muiden valtalajien harrastajille.
Vaasan lähialueella on vilkasta ratsastustoimintaa. Se on hajaantunut ympäri maakuntaa ja pyörii harrastajien omilla rahoilla. Kunnalliset satsaukset lajiin ovat olemattomat. Toisin kuin esimerkiksi Ruotsissa, jossa hevosurheilua ja ratsastusta katsotaan vinkkelistä, joka Suomessa tuntuu unohtuvan. Nimittäin nuorten ja lasten näkökulmasta.
Itse olen huomannut, etten löydä lapsilleni paikkaa, jossa he voisivat harrastaa ratsastusta asiantuntevassa opetuksessa tavoitteellisesti. Tosin kuin esimerkiksi jalkapallossa ja jopa telinevoimistelussa, jossa jokainen harrastaja huomioidaan hienosti yksilönä ja tosissaan. Näin ei voida sanoa ratsastuksen kohdalla. Alkeet kyllä oppii, mutta entä siitä eteenpäin?
Se, että kunta aikaansaisi puitteet, joissa tämä tärkeä nuorten toiminta mahdollistuisi, ilman välitöntä satsaamista omaan poniin, olisi sijoitus tulevaisuuteen. Sillä sekä tuettaisiin loistavaa harrastusta, joka kantaa usean nuoruuden kolhujen lävitse, se myös nostaisi lajin tasoa, kun taattaisiin useammalle mahdollisuus harrastamiseen sekä tavoitteellisesti että ilman.
Hevosurheilukeskuksenkin osalta on ehdotettu sen rakentamista yksityisin varoin siten, että kunta/kunnat tekisivät pitkän vuokrasopimuksen yksityisen rakennuttajan kanssa. Tämä vaihtoehto on ehdottomasti tutkittava, jos ei yhteistä poliittista tahtoa rakentamisen loppuun saattamiseen nyt löydy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti