Joskus olen kuullut sanottavan, että ihmiselle annettaan erilaisia vaihtoehtoja toimia eri tilanteissa. Kaikki eivät kuitenkaan aina huomaa tätä, vaan jatkavat aikaisemmin valitsemallaan mallilla ja toteavat kenties, etteivät voineet asioiden kululle mitään. Nähdäkseni tässä, siis siinä, että vaihtoehtoja tosiaan on, piilee totuuden siemen kuitenkin sillä varauksella, että on toki asioita joille ei aidosti voi mitään. Loppujen lopuksi niitä on kuitenkin kovin vähän ja niiden kohdalla ratkaisee se, miten niihin suhtautuu.
Odottaessani neiti yksveetä löysin kirjakaupasta Eckhard Tollen kirjan Läsnaolon voima. En ollut kuullutkaan kyseisestä henkilöstä aikaisemmin, joten löysikö kirja minut vain minä kirjan, on sinänsä oma pieni hauska ajatusleikki. 1200-luvulla elänyt Mestari Eckhart oli toki tuttu ja hänestä olen laatinut jopa jonkilaisen opinnäytetyön menneessä elämässäni.
Tollen mukaan vaikeuksien kohdalla auttaa kun ajattelee, että on itse näin valinnut. Ajatus on jollainlailla pöyristyttävä, kun sitä peilaa ihmisiin, jotka kamppailevat todellisten vaikeuksien kanssa. Tämä oli ensireaktioni. Ajattelin, että miten minäkin muka olen valinnut kahden lapsen menettämisen. Jos minulle annettaisiin mahdollisuus, olisin todellakin varmasti kulkenut toista reittiä. Mutta nämä ovat olleet ne asiat, joissa en ole valinnan mahdollisuutta nähnyt.
Mutta näkemys jäi kytemään mielessäni. Ehkä kyse ei olekaan siitä, että konkreettisesti valitsee vaikeudet, vaan siitä, että kun näin ajattelee, löytää toisenlaisen suhtautumistavan asioihin. Jollainlailla pystyy astumaan niiden ulkopuolelle ja näkemään oman itsensä toisessa valossa. On annettava tunteilleen tilaa, mutta samalla kuitenkin ymmärrettävä, etteivät ne lopulta määrittele minua itseäni.
Tämän asian miettiminen auttoi entistä paremmin tiedostamaan sen, että vaikeudet kuuluvat elämään. Niitä tulee ja niitä itsessään ei voi poistaa, mutta niihin takertuminen siinä mielessä, että ne määräävät lopullisesti elämän suunnan eikä siihen itse voi vaikuttaa, on väärä. Lohduttomammassakin hetkessä on valinnan mahdollisuus. Omaan tuskaansa voi jäädä makaamaan tai siitä voi koettaa nousta ylös eikä antaa sen ottaa yliotetta omasta itsestään.
Sen verran kuitenkin selvennykseksi, että kaikki vaikeat asiat vaativat oman aikansa. Suru on surtava. Se kuuluu ihmiselämään ja sitä jokaisen tulee kunnioittaa. Tiensä on kunkin löydettävä itse ja mietittävä miten asioihin suhtautuu, koska vastuu omasta elämästä pohjautuu kuitenkin omiin päätöksiin.
Mainittakoon kuriositeettina, että kyseinen Tollen kirja on kadonnut. Joten ajatusleikkiä siitä mikä kirjan tarkoitus ja merkitys elämässäni oli, voidaan tietenkin jatkaa ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti