Zumbaratsastusta

Ratsastukselle vannoutuneet ihmiset ovat varmasti kuullet pilatesratsastuksesta. Koska en ole sitä itse kokeillut, en voi kun teoriassa ajatella miten se toimii. Voisin kuvitella, että ilmeisen hienosti nämä kaksi lajia tulevat toisiaan. Tämä perustuu siihen tosiseikaan, että olen kokeillut pilatesta ja harjoitellut ratsastusta aika monta vuotta.

Zumbaratsastusta ei vielä tietääkseni kukaan ole kehittänyt. Tuli vaan mieleen zumbatunnilla kuinka vaikeaa voi olla oman kehon hallinta ja sen saaminen sinne suuntaan mihin ohjaaja neuvoo ja jopa näyttää. Taitaa olla valuvika, kun säännönmukaisesti astun oikealle kun muut menee vasemalle, eteen kun muut peruuttaa ja oikea jalka johtaa, kun sen pitäisi seurata vasenta jalkaa. Täytyy myöntää, että itselleen pitää osata nauraa, kun todellakin näyttää eksyksissä olevalta notkealta norsulta porsiliinikaupassa kaikkien muiden elegantisti pyöritellen notkeita varsiaan.

Mutta huomasin, että en ollut aivan yksin asiani kanssa. Toinen tunnilla ollut ja myös pitkän linjan ratsastaja noudatti hetkittäin kanssani hieman samanlaisia täysin omaperäisiä kuvioita. Tästä tulikin mieleeni, että ehkä tämä onkin lajikohtainen juttu.

Sitä kun on tottunut kuulemaan selkeitä ohjeita: oikea kierros, päätyvoltti, laukannosto A-kirjaimen kohdalla, siirtyminen käyntiin S:ssä ja uusi nosto kolmen käyntiaskeleen jälkeen. Katse eteen, kyynärpäät kiinni kyljissä ja kädet hiljaa. Sitten yhtäkkiä pitäisi keinutella lantiota, elehtiä kauniisti käsillä ja ottaa tupla-askelia edestakaisin rytmin mukaan. Eihän se nyt vain onnistu. Kauniit kädetkin näyttävät lähinnä epäkuntoisen helikopterin lavoilta. Siitä on eleganssi kaukana.

Sitä kun on ymmärtänyt, että mitä vähemmän näkyvää liikettä, sen hienompi suoritus ja yhtäkkiä se onkin toisinpäin. Eihän se nyt vaan onnistu.

Paitsi, että kylläpäs luonnistuu. Olin katsomassa ratastusuransa alkupuolella taivaltavien junioireiden tuntia. Siinä oli aitoa zumbameininkiä.

Yllätysmomentteja riitti sekä ratastajien toimien osalta että hevosten päähänpistoja katsellessa. Kukaan ei loppujen lopuksi tiennyt mihin kukin oli menossa ja hevosten mielestä voltti tarkoitti lähinnä pään taivuttamista uralla sisäänpäin. Opettaja oli kärsivällinen - aivan kuin zumbaope. Kumpikin kehui oppilaitaan vaikka välillä kaikki meni myötäpäivän sijasta vastapäivään.

Ja ennen kaikkea jokaisella oli iso hymy kasvoilla, ihan kuin meillekin zumbatunnilla sanottiin. Tosin se oli kyllä välillä vähän väkinäistä, toisin kuin tulevilla mestariratsastajilla, jotka jälleen kerran saivat viettää loistavan tunnin ihanan lajin parissa. Siinä, jos jossain, on oikeaa asennetta.