Entinen Korkeasaaren johtaja Seppo Turunen haluaisi kissojen ja koirien omistajille pakollisen pätevyyskortin, jonka saaminen edellyttäisi lemmikin pitämiseen tarvittavaa koulutusta. Pidemmällä tähtäimellä Turunen haluaisi, että lemmikeistä luovuttaisiin kokonaan. Kyse on hänestä muoti-ilmiöstä, joka laihduttamisen tavoin, on karannut käsistä. Vähän aikaa sitten oli Hesarissa artikkeli siitä, että koirille syötetään Suomessa yhä enenevässä määrin masennuslääkkeitä. Lemmikeillä ilmenee yhä enenevässä määrin käytöshäiriöitä, joita pyritään hoitamaan lääkityksellä.
Miten tässä näin on päässyt käymään? Onko niin, että nykyihminen ei tiedä miten eläinten kanssa toimitaan? Tuntuu siltä, että asiassa on päässyt unohtumaan maalaisjärki. Toisaalta miten sitä voisi edes olla, kun suurin osa ihmisistä on kasvanut olosuhteissa, joissa luonnonmukaisuus eläinten kanssa, on kaukana. Ihmisen hyvä ei ole sama kuin eläimen hyvä.
En kiistä eläinten tärkeyttä ihmisille. Sitä kuinka ne tuovat lohtua ja turvaa ja kuinka yksinäisinä hetkinä pelkkä lemmikin läsnäolo ja pehmeä katse tekee elämästä vähän siedettävämpää. Mutta se, että eläimiä inhimillistetään, on ajatuksena täysin väärä. Sanotaan mitä sanotaan, niin ihminen on ihminen ja eläin on eläin. Huomautettakoon, että tämä ei ole kannanotto siihen, että ihminen olisi luomakunnan kuningas ja saisi seistä kaikkien muiden yläpuolella. Kiistämätön tosiasiahan on, että ihmisen olemuksessa ei itsessään ole tällaista hyvää ylivertaisuutta, joka tähän oikeuttaisi. Historia on osoittanut, että pikemminkin päinvastoin.
Eläimet ansaitsevat reilun kohtelun. Se tarkoittaa sitä, että niitä kohdellaan niiden lajille tyypillisellä tavalla. Laumaeläin tarvitsee johtajan, jonka tehtävänä on toimia oikeuden- ja johdonmukaisesti. Esimerkiksi hevosen kanssa ei neuvotella, jos halutaan säilyttää turvallinen suhde moni satakiloisen ruohonsyöjän kanssa. Poni voisi tuskin vähempää välittää strassiotsapannasta ja yhteensopivista vaaleanpunaisista pinteleistä sillä hetkellä, kun se pelkää villinä lepattavaa lipputangon köyttä. Se ei edes muista, että omistaja lahjoi sen kahdella kilolla porkkanoita edellisenä päivänä, jotta se lopettaisi pelkäämästä pelkästä kiitollisuuden velasta. Joko se luottaa omistajaansa tai sitten ei. Tätä ei kuitenkaan osteta, vaan ansaitaan. Tosipaikan tullen monta sataa kiloa villiintynyttä saaliseläintä, saa aikaiseksi pahaa jälkeä kymmenissä kiloissa mitattavissa ihmisessä. Siinä pakokauhun hetkellä ei neuvottelut auta.
Koira on myös laumaeläin ja saalistaja. Jos se ei kunnioita omistajaansa johtajana, se ottaa sen paikan. Tämä on aika yksinkertaista, mutta tuntuu olevan kovin vaikeaa ymmärtää. Ei koira loukkaannu siitä, että sitä komennetaan ja koulutetaan. Se on sille aivan luonnollista ja luo turvallisen olon. Tietysti tämä edellyttää oikeaoppisuutta. Ulkona liikkuessa on lohdutonta nähdä, kuinka moni koira ulkoiluttaa isäntäänsä eikä päinvastoin. Yleensä vielä mitä pienempi hauva sen vääristyneemmät suhteet omistajan ja lemmikin välillä tuntuvat olevan.
Kissoista en sano muuta kuin, että ne aidosti kuvittelevat olevansa luomakunnan kuninkaita ja käyttäytyvät sen mukaan. Joko siihen sopeudut tai sitten et.
En näe, että lemmikkejä tulisi kieltää, mutta ajatus pätevyyskortista, ei ole täysin vailla perustetta. Tuntuu siltä, että perusasiat ovat monelta täysin kadoksissa ja se on lohdutonta. Osoituksena siitä lienee tuo masennuslääkkeiden syöttäminen. Kun ei muuten tulla toimeen eläimen kanssa, koetetaan muuttaa sen aivojen kemiallista koostumusta. Eikö tämä nyt ole jo aivan kuin jostain tieteisleffasta, jossa eläimet on todellakin inhimillistetty täysin – sekä ihmiset että eläimet popsivat rintarinnan masennuslääkkeitä selviytyäkseen todellisuudesta, jonka maailmankuva ei toisella vastaa niiden luonnollista olotilaa ja toisella osapuolella hänen kuvitelmiaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti