Näen vuodenkierron ellipsin muotoisena kierteenä. Vuoden alusta laskeudutaan alas kohti kesää ja juhannuksen jälkeen kivutaan ylöspäin kohti joulua. Joka vuosi sama kuvio toistuu. Kuitenkin jokainen vuosi on erilainen. Tapahtumat luovat lovia tasaiseen matemaattiseen muotoon ja jokaisesta vuosirenkaasta muodostuu oma erillinen luomuksensa, joka on aina erilainen kuin yksikään aikaisempi.
Aika itsessään on ihmisen luoma käsite. Tapa koettaa hallita elämää. Antaa jonkinlaiset raamit tälle maalliselle taivalluksellemme. Ilman näitä kehyksiä tapamme hahmottaa ja elää arkeamme hajoisi pieniksi pirstaleiksi aikaansaaden sen, että se vähäinenkin kontrolli mikä meillä on elämässämme katoaisi kokonaan.
Uuden vuoden alkaminen nähdään mahdollisuutena aloittaa oma elämänsä uudelleen. Tehdään lupauksia, joilla seuraavasta vuosirenkaasta tulisi parempi kuin edellisestä. Olen itse aloittanut jo vaikka kuinka monta uutta elämään. Yksikään niistä ei ole ajoittunut tiedemiesten asettamaan vuodenvaiheteeseen, eivätkä ne kaikki ole olleet vapaaehtoisesti valitsemiani. Kaikki ne ovat kuitenkin tehneet minusta sen mitä juuri nyt olen.
Lupaukset ovat helppoja rikkoa. Koko sana "lupaus" on kuin kevyttä sanahelinää, jonka jokainen tietää varisevan murusiksi houkutusten käydessä liian suureksi. Eivät ne silti turhia ole. Kertovan jotain siitä mitä voisi olla, jos oikeasti niin haluaisi.
Unelmat ovat eri asia. Niitä ei tulisi rikkoa, vaan ruokkia. Mitä minä oikeasti elämältäni haluan? Onko silloin kyse unelmasta vai jostain joka on ihan mahdollista saavuttaa? Onko unelma se miksi meidät on tarkoitettu vai eikö meillä mitään tarkoitusta olekaan?
Tapasin tänään kaksi vahvaa ja luovaa naista. Molemmille on kykyä tehdä jotain sellaista mihin minä en koskaan pystyisi. He molemmat ovat päteviä ammateissaan ja viihtyvät niissä, mutta se ei ole se, mistä nämä leidit unelmoivat. Oikeasti he haluaisivat kokeilla siipiään, jossain aivan muussa. Toinen ehkä vahvemmin kuin toinen. Ehkä elämä johtaa oikeaan suuntaan ehkä ei. Jossain vaiheessa on vain itse tehtävä ratkaisu, kukaan muu ei sitä lopulta tee. Askel tyhjyyten on otettava ja katsottava kantavatko siivet.
Minäkin unelmoin. Kuvittelen monelaisia asioita. Erilaisia tapoja elää tätä elämää. Olen tyytyväinen siihen mitä minulle on, mutta en pistäisi vastaan, jos saisin vielä jotain unelmistani toteutettuani. En kuitenkaan enää pelkästään aseta tavoitteita, pyrkiminen niihin kun yleensä aikaansaa sen, ettei muista elää käsillä olevaa hetkeä. Sillä siinä on juuri se mitä tällä hetkellä on - uudet elämänalut ovat tämän minulle opettaneet.
Mieleeni palautuivat erään vanhemman naisen sanat, kun olimme yhdessä avoimen yliopiston teologian kurssilla. Hän totesi, että hän kammoksuu ajatusta ikuisesta elämästä maan päällä, hän haluaa kuolla vanhana "elämästä kylläisenä".
Niin minäkin. Siihen kuuluu vielä pari unelmaa. Toteutuvat ne sitten tai eivät, tuovat ne ainakin valonpilkahduksia talven pimeyteen. Kaunista vuotta 2013 kaikille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti