Jouluun kuuluu pimeys, hiljaisuus ja kynttilät. Siihen liittyy hartaus ja hiljentyminen. Hiljainen äänettömyys ja sisäinen pysähtyminen. Se on jotain mitä kauneimmissa joululauluissa on onnistuttu pukemaan sanoiksi.
Joka puolelta ennen joulua meitä muistutetaan siitä, kuinka huonosti monen perheen asiat jouluna ovat. Kuinka pitkät pyhät päästävät perhehelvetin irti ja miten hyvä on muistaa, ettei kaikilla ole sitä mitä moni itsestäänselvyytenä pitää - onnellista joulua.
Ei olekaan. Kiiltokuvamaailma ei vastaa todellisuutta. On unelmia, mielikuvia siitä, miten kaikki pitäisi olla ja sitten on se maailma missä eletään, se on jotain aivan muuta.
Miten syvältä koskettikaan pienen pojan kohtalo Ylöjärvellä. Miten todelta tuntuikaan lumilinnaleikki. Miten usein itsekin pienenä rakenteli syviä lumiluolia ojien syvyyksiin. Miten pienestä kaikki on kiinni.
Hetkessä pala taivasta voi muuttua eläväksi helvetiksi. Elämän muutumiseen ei tarvita kuin pieni heilahdus ja kaikki tuttu katoaa ja ajanlasku palautuu nollapisteeseen. Ja hetki siitä hetkestä ymmärrämme, että suuren surun edessä olemme kaikki yhtä pieniä.
Kaiken tämän keskellä, näiden murheiden ympäröimänä, saako sanoa, että jouluni oli kaunis? Voinko kertoa, että kaikki sujui hyvin? Että elävät lapseni nauttivat yhteisistä pyhistä ja aattoilta oli onnistunut? Voinko olla tyytyväinen, että sain olla perheeni kanssa yhdessä aatonaaton puusaunassa, laskemassa joulupäivän pulkkamäkeä ja käymässä hautausmaalla laskemassa kynttilän Akselille ja Elinalle? Saanko kertoa siitä, että lapseni nauttivat toistensa seurasta ja puuhastelevat yhdessä lahjojensa parissa? Saako tämän kaiken jakaa?
Kyse ei ole mistään suuresta, vaan monesta pienestä seikasta. Minulta on otettu paljon pois. Olen vaeltanut monen tuskan läpi. Välillä mietin eikö tämä jo riittäisi? Ei riitä, elämä on edelleen ylä- ja alamäkeä.
Mutta väitän, että kyse on paljon myös asenteesta. Siitä miten asioihin suhtautuu. Kun on menettänyt paljon, näkee ehkä helpommin pienten hetkien tärkeyden. Sen, että pimeässä yksikin kynttilä riittää. Kaiken kauheuden keskellä on oikeus hetkittäisiin onnen hetkiin. Vaikka pimeys on välillä kaikenkattava, jossain on aina pieni tähti, joka valaisee polun kuljettavaksi. Jouluni oli kaunis - saahan sen myös jakaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti