Minä pidän joulusta. Siitä hiljaisuudesta, joka ympäröi kaikkea ja pimeydestä, joka tummuudellaan peittää jokaisen kolkan. Nautin kun saan astella levollisessa luonnossa ainoastaan lumen narskuessa kenkien alla ja kuunnella täyttä tyhjyyttä.
Minä kammoksun joulua. Sitä, että perheeni ei ole täydellisesti koolla. Sitä, että kaksi lasta puuttuu pöydästä. Sitä, että joudun miettimään, mitä joulukortteihini kirjoitan. En voi toivottaa "hauskaa" joulua enkä "onnellista" uutta vuotta. Enkä tiedä miten allekirjoitan kortit.
Kun katsoo joulun ulkoisia merkkejä - mainostajien suoltamaa tavaranpaljoutta, uutisten julkaisemia tietoja ostovoiman kasvusta, listaa suosikkileluista - alkaa ahdistaa. Kaikkea tuotako pitäisi olla, tuon mukaanko pitäisi mennä ja muiden määrittelemien kriteerien mukaisesti toimia? Millä lailla se takaa joulun rauhan löytymisen?
Miten pahalta se tuntuu, kun vierestä katsoo mistä hankinnoista aito joulu koostuu, kun omassa sydämessä on iso aukko. On olemassa joku, jolle lahjaa ei voinut koskaa antaa tai joku jolle lahjaa ei voi enää antaa. Miten pieneen sitä olisi tyytynytkään, jos olisi saanut edes vielä pienen hetken.Sen hetken arvo kun olisi enemmän kun millään mittarilla mitata voisi.
Minä muistan ja ajoittain haluaisin muidenkin muistavan. Mutta harva pysähtyy kuuntelemaan, on kiire saavuttaa jouluntunnelma päivän erikoistarjouksella. Ajan myötä sen kanssa on oppinut elämään. En minä ole sen parempi. Ei kuoleman kohtaaminen ole minua mihinkään jalostanut. Se on antanut minulle syvyyttä oman elämäni tarkasteluun, mutta kenenkään muun elämästä en voi sanoa mitään - senkin elämän rajallisuuden kohtaaminen on konkretisoinut.
Lopulta syvimmmät tunteeni kuuluvat vain minulle. Kun pyyhkii pois kaiken ulkoisen, jää pelkkä puhdas sisin. Ja väitän, että se on kaunis. Sen kohtaaminen tosin vaatii rohkeutta, koska sen läsnäolo edellyttää täydellistä "puhdasta tyhjyyttä", tilaa, jossa olet hyväksynyt tapahtuneet osaksi elämääsi.
Siksi pidän joulusta. Sen pimeys suojaa. Voi ikäänkuin olla lasikuvun sisällä ja päästää läpi sen minkä haluaa. Voi luvalla käpertyä itseensä ja kuunnella hiljaisuutta etsien vastausta. Sillä jossainhan sen on oltava - aidon totuuden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti