Levon hetki

"Menit sitten ihan vapaaehtoisesti häntä vielä viimeisen kerran katsomaan". "Menit vaikka sanoivat, että kuoleman jäljet jo kasvoissa näkyvät".

Niin tein. En epäröinyt päätöstä hetkeäkään. Silitin hiuksia ja annoin suudelman kylmälle otsalle. Kyyneleet valuivat kasvojani pitkin. Poissa oli elämän liekki ja jäljellä olivat vain kuoret.

Kuinka monta kertaa olen jo katsonut kuolemaa silmästä silmää. Kuinka usein tuntenut sen lähelläni, vaikka vielä ei ole ollut hetki käsillä. Silloin sen kulkiessa vierellä se luo ympärilleen tyhjyyden, jonkinlaisen käsin kosketeltavan haurauden, joka voi murtua milloin vain. Silloin se voi tukahduttaa, aiheuttaa ahdistusta, saada aikaiseksi kirkkaan ja vahvan tunteen siitä, että pinnalle on päästävä, vielä ei ole aika luovuttaa.

Mutta sitten kun kuolema on ottanut omansa, on tunnelma aivan eri. Kun arkun kansi nostetaan ja valkoista liinaa raotetaan, ovat kasvot levolliset. Poissa on kaikki tuska, kaikki kärsimys, jäljellä on vain rauha ja sanoinkuvaamaton hiljaisuus ja lepo.

Siinä hetkessä aika pysähtyy. Arkun vierellä voisin olla vaikka kuinka kauan. Voisin silittää hiuksia ja tuntea kaiken rajallisuudessa myös suunnattoman pyhyyden. Se, että kuolema piiloitetaan meiltä, se, että meitä estetään näkemästä viimeistä lepoa, saa aikaseksi mielikuvan siitä, että viimeisellä hetkellä meiltä riistetään ihmisyys ja jätetään jäljelle pelkkä rujo kuori, jonka näkemistä ja kohtaamista on viimeiseen asti vältettävä. Kieltämällä väistämätön saadan mielikuvissa aikaiseksi hirviö.

Kuinka väärä tämä mielikuva onkaan. Kuolema sinetöi tämän elämäksi kutsutun vaiheen. Tuli se kohdalle millä tavalla tahansa, lähtijälleen se jättää suunnattoman rauhan ja levon. Tyyneys, joka kasvoista heijastuu, hohkaa ympärilleen viisautta, josta osan toivoisi saavan itselleen tämän taipaleen aikana.

Kuolema on ottanut minulta paljon, mutta se on myös antanut jotain. Kunnioitan sitä. En pelkää. Sen kohdatessa lähimmäisiäni, menen heitä vielä viimeisen kerran tapaamaan. Teen sen, koska arvostan elämää lahjana, kunnioitan rakkaitani ja haluan nähdä sen, kuinka levollisesti he ovat siirtyneet ajasta ikuisuuteen - joka ikikinen kerta.