Nyt täytyy olla tyytyväinen. Jytkyn jälkeen meinasi masentaa. Tähänkö ollaan menty, että esille pääsevät ne, jotka korostavat erillaisuutta ja koettavat luoda mielikuvan siitä, että toisen ihmisen arvo on toista parempi pelkästään ulkoisilla seikkojen johdosta.
Eilinen vaalitulos osoitti, että suurin osa suomalaisista ei ole tämän linjan kannalla. Kliiseen omaisesti ei auta kuin todeta, että vaalitulos on oikea, koska kansa ei äänestä väärin. On hienoa, että demokratia toimii kaikin päin. Täytyy myöntää, että en tiedä mitä olisin sanonut, jos toisella kierroksella olisi ollut vastaikkain esimerkiksi Väyrynen-Soini ja äänestysprosentti olisi ollut korkea.
Hieman hupaisaa oli kuunnella syitä sille miksi, joku ehdokas jäi reilusti alle odotetun. Biaudet taisi sanoa, että naisten ajama tasa-arvo, ei nyt ollut valitsijoille tärkeää. Mielenkiintoista. Onko nyt niin, että toiselle kierokselle päässeet, eivät tasa-arvoa aja? Vaikea nähdä. Yhtälö siitä, että sukupuoli automaattisesti tarkoittaisi tiettyä ajattelutapaa tasa-arvoasiassa, lienee aikansa elänyt. Ja kaksitoista vuotta naispresidentti on aivan loistva saavutus tältä kannalta.
Urpilaisen kommentti siitä, että Lipponen kyllä kelpaa pienten lasten isäksi, mutta on äänestäjien mielestä liian vanha presidentiksi, oli myös logiikaltaan "pettämätön". Minulle ei kuitenkaan ihan aukea, mitä sillä, että Lipposen pariskunnalla on lapsia, on tekemistä presidentiyden kanssa. Käsittääkseni päätös heidän perheensä kokoonpanosta on heidän kahden välinen asia. Se ei sinänsä luo mitään koko kansan hyväksymään totuutta presidentin sopivasta iästä. Jotenkin on myös vaikea nähdä, että jos ehdokkaana olisi ollut pienten lasten äiti, niin tuskinpa olisi varauksettomasti hehkutettu tämän seikan tekevän hänestä hyvän presidentin. Keskustelu olisi pikemminkin kääntynyt niille urille, että äidin paikka on kotona lasten kanssa, eikä aika millään voi riittää presidentin tehtävien hoitamiselle. Sinänsä olen valmis uskomaan, että monella pienten lasten vanhemmilla on luontaisia kykyjä vaikka minkälaiseen johtamiseen. Se vaan on ihan pakko.
Mielenkiinnolla jään odottamaan myös Lipposen kommentin "kakkoskierros on läpihuutojuttu kun minä en sinne päässyt" toteutumista. Tämä lienee kansan aliarvioimista. Osa kansasta äänestää, ei ainoastaan, kylmien faktojen vaan myös tunteiden perusteella. Näin se on joka vaaleissa. On turha käydä väittämään, että heidän valintaperusteensa on jollain lailla huonompi kuin jollain muulla perusteella valintansa tekevän. Tällä lailla demokratia toimii. Ihmiset saavat sellaisen johtajan jonka haluavat. Ja kumpi ehdokkaista saa enemmän tunne- ja kumpi järkiääniä, jääköön jokaiselle itselleen arvioitavaksi.
Kuten joka tuutista toitotetaan presidentin on oltava arvojohtaja. Näin on ja lisäksi myös ulkopoliitikka pitää olla hallussa. Nyt mitataan minkälaiset arvot ja minkälaiset kyvyt talous- vai ulkopoliittiset painavat vaakakupissa eniten. Toisella ehdokkaalla on vain hävittävää ja toisella vain voitettavaa. Tästä tulee tosi mielenkiintoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti