Se tunne, kun kauppoihin ilmestyvät joulutavarat ja tiedät, että on olemassa yksi, jolle lahjaa ei voi antaa. Se tunne, kun lehtiin ilmestyy kuvat onnellisista perhejouluista ja tiedät, että yksi on aina poissa. Se tunne, kun lapset kirjoittavat joulupukille ja tiedät, että yksi kirje on aina poissa.
Se tunne, kun kuulet kuinka ihmiset valittavat joulukiireestä, ja tiedät, että hetkessä koko aika voi kadota. Se tunne, kun vanhemmat rientävät lasten joulujuhlasta toiseen, ja tiedät, että koskaan et hänen juhliinsa pääse. Se tunne, kun katsot samanikäisten lasten esitystä, ja kyynel vierähtää poskellesi, koska kukaan muu ei muista, että yksi on joukosta poissa.
Se tunne, kun vanhemmat miettivät ostaako lapselleen uusimman puhelimen tai taulutietokoneen, ja tiedät, että sinulle riittäisi, kun saisit pitää häntä kädestä. Se tunne, kun ihmiset valittavat joulun pakollisuuksista, ja tiedät, että olisit enemmän kuin tyytyväinen yhteiseen hetkeen ilman muiden sanelemia ulkoisia vaatimuksia.
Se tunne, kun ihmiset juoksevat paikasta toiseen, ja tiedät, että hitaasti astelemalla pääset lähemmäksi kuin yhdenkään juoksuaskeleen kautta. Se tunne, kun ihmiset kiroavat lumisadetta, ja tiedät, että katsomalla lumihiutaleiden leijailua olet lähempänä elämän kauneutta, kuin yhdessäkään ihmisen luomassa valomeressä. Se tunne, kun kaikkialla soi joulumusiikki ja tiedät, että kaikki vastaukset ovat hiljaisuudessa.
Se tunne, kun kaikki kertovat miten teet täydellisen joulun, ja tiedät, että kaikki mitä tarvitse on tässä läsnä, jos vain ihmiset sen osasivat katsoa. Se tunne, kun kaiken muovikrääsän keskellä, sytytät kynttilän ja asetat puuenkelin sen viereen, ja tiedät, elämä on tässä ja nyt, ei muiden luomassa kiiltokuvatulevaisuudessa.
Se tunne, että antaisit mitä vaan, jos vielä edes kerran saisit hänet syliisi. Se tunne on jotain, mitä ihminen ei koskaan kunnolla voi sanoittaa. Ja Se tunne on läsnä tässäkin joulun odotuksessa - nyt ja aina.
